Velmu saapui!

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille.

Me olemme viikonloppuna perjantai-lauantai-akselilla tehneet pitkää reissua Seinäjoen kautta hieman pohjoisemmaksikin. Tämän matkan tarkoituksena oli hakea Velmu-kulta uuteen kotiin.

Sain tuolla kesällä aiemman epäonnisen pentuepisodin jälkeen Lumiruusulta vinkin pörröpennuista ilman kotia ja siihen vinkkiin päätimmekin heti tarttua. 

Nyt onkin syytä varoittaa herkimpiä lukijoita lukemattomista pentukuvista sillä niitä piisaa ja tulee riittämään.

Saanko esitellä:

Velmu Aleksander, noin 11 viikkoa! Hän ja sisko ja veli syntyivät 17.6.2014 eli Velmu taitaa olla viikon nuorempi kuin meidän pentumme.

Koska Velmua eikä meidänkään pentuja ole vielä rokotettu niin Velmu on toistaiseksi Neiti Nökön hellässä huomassa eri huoneessa. Huomenna suuntaamme eläinlääkäriin piikkiä saamaan koko koplalle. Eli siis emme edes tutustuta Velmua Patuun ja Ellaan sillä hehän lähtevät ylihuomenna uusiin koteihin ja kun se on tapahtunut niin sitten voimme hyvin hitaasti ryhtyä kissoja toisiinsa totuttamaan.

Tämä murunen matkusti vienosti naukuen koko viiden tunnin reissun uuteen kotiin etelä-suomeen. Perillä sitten hetimiten maistui uudet muonat ja vesi sekä pikaisesti toilettiin. Eikä ongelmia siinäkään. 

Yön Velmu oli nukkunut Nökön kainalossa ja nyt tänään sitten on riehuttu ja keksitty kaikkea kivaa. Neiti Nökön huone on siis käännetty ympäri, hih! Tämä poju on niin ihmisrakas ja kova kehräämään, että olen ihan ihmeissäni.

Niin ja kuten kuvista voi huomata, on hän melkoinen pörröturkki. Emokissa oli sellainen puolipitkäkarvainen tumma harmaatiikeri. Kaunis kuin mikä, joten eihän lapsosistakaan voi yhtään sen vähemmän ihania tulla. Mutta enpä ole tainnut rumia kissoja nähdäkään, olivat sitten minkä näköisiä tahansa.

Tässä sitä ollaan murkinalla. Hyvin maistunut heti alusta asti.

Tässä ihmetellään omaa kuvaa ja heti tökittiin mooonta nenunjälkeä peiliin.

Ja leikkihän se on pienen kissanpojan työtä, uggh!

Niin ja samaan aikaan seinän takana uinaili Pipsa-kulta aivan taju kankaalla ja tietämättömänä uudesta kissakaveristaan.

Minun on kyllä pakko sanoa, että me olemme niin onnekkaita. Lämpöinen kiitos Lumiruusu sinulle ja Pirkolle. Saimme kuin saimmekin pörröturkkimme ja nyt meillä onkin sitten ilo seurata niin Neelan, Pipsan kuin Velmunkin kasvua ja heillä riemu leikkiä ja kasvaa yhdessä.

Ihana sunnuntai!