sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Stara nimeltä Velmu

Heipähei ja ihanaa sunnuntaita itse kullekin!

Mietin ja pohdin ja sitten tulin tulokseen, että voisin tehdä esittelysarjan karvaisista kavereistamme. Missään ikäjärjestyksessä saatika "tärkeysjärjestystä" ei ole tullut asetettua. Kaikkihan nämä kuusi ovat meille yhtälailla rakkaita. Samoin omia persooniaan kaikki.

Pääosassa tänään siis Velmu Alexander.
Velmu on tänään eksaktisti 7kk ja 8 päivää.
Syntyisin pörrömme on tuolta keskiseltä/eteläiseltä pohjanmaalta. Iso kiitos siis edelleen sinne, että vinkkasitte ja saimme murusen luoksemme.


Poju on varmasti sosiaalisin kissa, johon olen elämäni aikana törmännyt. Aina siellä missä me ihmisetkin. Käyttää intohimoisesti hampaitaan, muttei koskaan kynsiään leikittäessä. Hampaillakaan ei ota kovin lujaa muuta kuin korkeintaan vahingossa. Ihaninta mitä Velmu tietää on leikkiä "tyttökavereiden" kanssa ravaamalla yläkerrasta alakertaan ja päinvastoin. Velmullahan on melkoinen puhtaanapitäminen turkissaan ja onkin kyllä ihan tomera siinä hommassa. Tosin meillähän on tuo elävä pesulatyyppi nimeltä Pelle ja poju meneekin laiskuuden yllättäessä Pellen luo pesuun ja ai kun turkki kiiltää ja on pehmoinen sen jälkeen.


Velmu on myös keskusteleva kissa. Ei niinkään nau'u kuin kurisee ja pörisee ja kaikkia sen kaltaisia ääniä käyttää tai sitten jos ei huomiota saa riittävän nopeasti niin tulee olkapäälle ja hieroo poskiaan sinun poskiisi. Velmu opetteli Pipsan ja Neelan ammattitaitoisella opastuksella avaamaan kaikki ovemme ulko-ovea lukuunottamatta. Velmu rakastaa myös vettä, istuu useinkin tiskialtaassa vaikka hana olisi päälläkin. Tykkää myös juoda suoraan hanasta.


Ruoan suhteen Velmu ei ole nirso lainkaan, kaikki kelpaa - myös ihmisten itselleen tekemä ruoka.


Kehrääminen sitten, sitä poika harrastaa lähes 24/7 aina ja kaikkialla. Kolttosia tämä rontti tekee ihan päivittäin, mutta kuka nyt tämän näköiselle tyypille voisi pitkään vihoitella, kysyn vaan?

Sellainen rakkauspakkaus on hän. Me täällä jatkellaan kasvamista ja elämän rikkauksiin tutustumista. Velmu kuittaa ja kiittää.

13 kommenttia:

  1. Ihana Velmu Alexander ♥
    Kyllä kolttoset kuuluvat terveen kollinuorukaisen harrastuksiin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, muutoin taitaisi tosiaan elämä olla aikas tylsänpuoleista:)

      Poista
  2. eihän tuollaiselle söpöliinille voi olla kauaa vihainen. ja jos toinen vielä hyrrää. innolla ootan toistenkin "lasten" esittelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - osaa kyllä oikeat elkeet tämä poju:)

      Poista
  3. Voi että, kuinka hauska kaveri! Äidillänikin oli joskus kissa, joka joi hanasta, mutta että istuu altaassakin: )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ingi, tosiaan hauska heppu Velmu on:)

      Poista
  4. Upea karvatassu! Onkin mukava kuulla koko kissarevohkasta, itse kunkin osalta. Onko Velmu norjalaisten metsäkissojen sukua, vai serkku? Aivan kuin lukisi wikipedian kuvausta: leikkisä ja sosiaalinen ihmisten seurassa. Utelias, älykäs, sosiaalinen ja oppii helposti. Kaksikerroksinen tiheä turkki, tupsukorvat ja tuuhea häntä, öljyiset peitinkarvat tekevät turkista lähes vedenpitävän. Tupsut anturoissa. Kolmiomainen pää, suora nenä ja hieman vinot, isot silmät. Jne. Erään oman kissan suvusta ei ollut tietoa, mutta pienemmästä koosta huolimatta tuontyyppisiä ominaisuuksia oli, mm. leikkisyys säilyi aikuisenakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velmu taitaa virallisesti kulkea ihan kotikissa-rodulla, mutta muistelen hämärästi syntymäkodin suunnalta kerrotun epäilyksestä, että Velmun suonissa virtaisi äidin puolelta norskin/maatiaisen ja isän puolelta mahdollisesti siperiankissan verta eli kuulostaa minustakin kovin tutulta tuo kuvaus:) Mutta tosiaan - tärkein juttuhan on että on rakas murunen luonteensa. Koko on vielä hieman arvoitus tulevaisuudessa. Aika näyttää, mutta jo nyt on yli kilon painavampi (n. 3,5 kg nyt) kuin viikon nuoremmat maatiaisneitimme.

      Poista
  5. Voi nuita ihanaisia! Kissat on parhaita!

    VastaaPoista
  6. Ihana Velmu! Muistuttaa hirmuisesti (myös luonteeltaan) meidän vierailijaamme eli Pörröksi ristimäämme kissaa. Tauotonta kehräystä, hirmu sosiaalinen (ja utelias) ja ruokana menee vaikka kaurapuuro.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.