RIP Anni

R.I.P. Anni 

Tänään koitti pelkäämämme päivä ja koiruutemme Anni menehtyi. Tämä oli ollut kyllä tiedossamme jo hetken aikaa tulevaksi sillä Annihan sairasti syöpää. Silti nämä aina tulevat ikäänkuin puun takaa.Surusta huolimatta ajattelen kuitenkin, että onneksi ilman hirmuista tuskaa taisi loppu tulla. Varmuuden vuoksi on myös kipulääke mennyt jo jonkin aikaa ja ehtihän meidän haukku kuitenkin jo melkein 13-vuotiaaksi asti. Eli siis pitkän elämän. 

Hyvää matkaa siis sinne sateenkaarisillalle Retu Elviksen viekkuun kaveri.

 

Tiukka käskyttäjä

Minä olen hövelinä luvannut lapsilleni, että jokaiselle virkatun torkkupeiton teen ja tytärhän sellaisen on jo saanutkin. Nyt sitten Esikko Erityinen on minua tentannut ja käskyttänyt omansa tiimoilta. Kaiken kiireen keskellä olen sitä tehnyt ja olemme tuossa edenneet niin, että herra Käskyttäjä on aina päättänyt värin ja minä olen koukuttanut kyseistä väriä niin pitkään kuin kerästä on riittänyt. Käytimme siis 7V ja vastaavia lankoja tuohon. 

Tänään sitten ennen herran kotilomalta omaan kotiinsa lähtöä tuo valmistui ja niin sai nuori mies peittonsa matkaansa kun sinne lähti.

Tämä on siis neliö kuten aiempikin tekemäni. Seuraavan kyllä teen sitten suorakaiteena.

Kohtuullisen hauska tuosta lopulta tuli vaikka epäilin kyllä kun värien kavalkadia alkuun seurasin. Eipähän ollut tylsää ainakaan tuota tehdä. Pojalla on myös vahva mieltymys kirkkaisiin ja voimakkaisiin väreihin ja se kyllä peitossa näkyy. Kokoa mittasin tälle hiukan alle 150cm kanttiinsa. Nyt on hyvä kölliä Fatboylla tämä päällä lämmittämässä kun alkaa uuvuttamaan ja nokosten aika tulemaan.

Kisuista en ole tainnutkaan vähään aikaan laittaa kuvia. Tässäpä niitä.

Tässä Pipsa-neitimme.Diiva kermakakkuprinsessa aina vaan. 

Velmulla on puolestaan äärimmäisen rento tyyli koisata milloin missäkin. Ei paljon paina paha maailma. Herra on aina vaan yhtä sosiaalinen ja seurallinen. Voi sitä pörinän määrää mikä kotimme päivittäin valtaa. Oma mangustimme.

Juniorit, Neela mukaan lukien, muuten täyttäbvät kesäkuussa neljä vuotta. Niin se aika on kiitänyt ja teineistä alkaa tulla aikuisia viimeinkin.

Mutta nyt taas seuraavan projektin kimppuun. Saapa nähdä mikä seuraavaksi ehtii valmiiksi.

Kesäpäiviä odotellessa.

Bloggaaja hukassa kokonaan!

Kristiina tuolla edellisen postauksen kommenteissa kyselikin hieman, että missä sitä ollaan? Hyvä olikin, että hieman patistelit. Ei saa tämäkään nurkka ihan unohtua.

Täällä kyllä ja anteeksi kaikille, jotka turhaan ovat täällä käyneet kuikuilemassa. Arjen ruuhkia ja valtateitä täällä paahdetaan - ei sen kummempaa. Juuri kävin reumatipassakin eli kohta on taas kiputilannekin joltisenkin hallinnassa. 

Iloksenne jaan täälläkin kun toisaallakin sen tein. Alla siis ihan suora lainaus siitä toisesta:

"Koska tänään on maailmanlaajuinen autismitietoisuuden päivä niin jaanpa oman poikani hauskan jutun eiliseltä. Ei siis ole aprillipila vaikka eilen sattuikin. Tosin osallinen henkilö saattoi noinkin luulla, hih!

Iltapäivällä, siis eilen, soi meillä ovikello. Erityispoikani säntäsi ovea avaamaan koska odotimme siskoaan käymään ja hänkin taisi luulla siskon siellä tulevan. Kuulimme ovelta jotakin näin: Tännekö nämä tulivat? ja pojan vastauksen joo, sitten ovi paiskattiin kiinni. Poika sieltä tuli kahden pizzalaatikon kanssa naama loistaen. Me vanhemmat hetken olimme äimänä koska eihän me pizzaa oltu tilattu. Sitten soikin ovikello uudestaan ja pizzakuski hädissään peräsi maksua. Minä sitten vain totesin, ettei meille oltu näitä tilattu, tässä pizzasi takaisin. Mutta kyllä meillä riitti naurua kun kuvittelimme kuskin hätääntynyttä tunnetta kun ovi paiskattiin kiinni ja maksu jäi tulematta. Poika nyt myös kyllä otti tilanteen ihan rennosti eikä saanut hepuleita kun ei ollutkaan pizzaa ruoaksi:)"

 Tyttären kanssa tänään tästä juttelimme ja nauroimme, että nuo pojan jutut pitäisi kyllä koota ihan kirjaksi sen verran on hän elämänsä varrella meitä hauskuuttanut jo. Niin ja jos vielä dementia kohtaa emmekä enää muistakkaan kaikkia näitä mainioita sattumuksia.

Mutta noin muuten tein eilen koruja taasen. Takki- ja laukkuenkeleitä ystävältä joululahjaksi saamani innoittamana. Sen lisäksi sitten koruhartsista hauskoja kissakaulakoruja. Tulipa myös muutamat lankakeräkorvakorutkin tehtyä. Mikäs sitä kässäihmiselle paremmin sopisikaan.

Muutoin olen enimmäkseen virkannut. Ponchosta laitan kuvaa jahka saan sen viimeisteltyä ja uusina töinä on aloitettu pitkään marinoidut tunikat itselle. Ihan neulomalla vaihteeksi. Niitä siis odotellessa.

Splits ja spläts

Pitkästä aikaa taas heipähei. Työpäivät hieman imevät mehuja minusta, mutta toki täällä on nitkuteltukin ja viimeisimmät valmistuivat kotitöppösiksi matalalla varrella.

Splits ja spläts - sukkatöppöset

Silmukoita: 48/12 puikolla, koko 39

Lanka: Oma speckledyed - värjäys 7V-langalle

Muuta: Tein pitkästä pitkästä aikaa ihan varresta kärkeen vahvistetulla peruskantapäällä sukat.

Ihan hauskathan näistä tuli, perustöppösistä. Kenkiin tämmöisenään tehdyt vähän huononlaisesti menevät, mutta tarkoitus olikin tehdä hiukan kestävämmät kotiin paljaaseen jalkaan ja kovaan käyttöön. Nythän se sitten nähdään miten tuo veikka kestää vai kestääkö ollenaan käyttöä, heh..

Itselleni uskollisesti taas nauhakavennus ja kärkeen kolmen puikon silmukointipäättely.

Sieltä se kevät tulla jolkottaa ja sen sekä työpöydälläni muistutuksena olevan tekstin myötä toivon sinullekin mitä ihanimpia kevätpäiviä. Ollaanhan toisillemme ja itsellemme hyviä ja armollisia.

Tämä ajatus nousi mieleeni kun erehdyin lukemaan HS:n sivuilta tänään Anna-Stina Nykäsen kela-kolumnin. Suru on puserossa kaikkien hädänalaisten ihmisten taistellessa pärjäämisen kanssa ja kelan koukeroiden seassa.

Runsaudensarvia kääntämässä

Heipähei taas:)

Neulominen jatkuu taustalla. Lapasia on syntynyt kolmet tämän vuoden puolella. Ne kuitenkin lähtivät ääntäkin nopeammin Esikon matkaan kotilomalla käydessä. Nuori mies oli omaksunut uuden hienon tavan ja aina ulkoilureissuilla ohjaajan kanssa tempaisi hanskat sopivan talon katolle. Niitä ostohanskojahan sitten meni melkoinen määrä ja rahaa ihan turhaan niihin. Niinpä pohdin ja koska poju on aina tykännyt äidin neulomista jutuista niin päätin neuloa kotilomaviikonloppuna niitä tumppusia sarjatyönä hänelle. Ajatukseni siis, että kun toinen vieressä katsoo niiden syntyä ja kovasti odottaa ja hoputtaa niitä valmistuviksi, niin ehkei hennoisi sitten niitä kenenkään katolle heittää.

Tässä kuvassa vasta aloittelin ensimmäisiä ja tosiaan ne pujahtivat maailmalle ilman kuvatodisteita, harmistus sentään. No, ihan peruslapasia erilaisista jämälangoista kaksinkertaisena neulottuna.

Ideani kuitenkin näyttäisi ainakin tällä hetkellä toimivan, mutta varauksella tämän totean ja otan vastuun ja kopin jos huomaatkin yhtäkkiä talosi katolla outoja lapasia, hih! Näitä siis täällä Eteläisessä Suomessa saattaa näkyä.

Lapasten lisäksi olen suorastaan hurmiossa koruillutkin.

Rannekoruja memory wire:sta on syntynyt oikea runsaudensarvi, vai mitä?

Runsaudensarviksi nimitän koska annoin mennä ja herkuttelin runsailla helmillä ja koristeilla.

Erityisesti näistä tulee mieleen Mardi Gras-tapahtuma.

Tämä on kuitenkin oma suosikkini tuon yksittäisen kauniin kukkahelmen vuoksi.

Tällä hetkellä tikuttelen jälleen uusia lapasia sillä hyvähän noita on varmaankin olla varastossa. Ostin tarjouksesta Novitan Kajoa vaikken niin Novitan lankoja olekaan viime vuosina käyttänyt, mutta tuo vaikuttaa tarjoushintaansa nähden passelilta lapasiin.

Ihania kevättalven päiviä teille kaikille tänne eksyville!

Uuteen vuoteen entisin kujein

Heipähei kaikille!

Täällä jatkuvat kaikenlaiset kujeet käsillätekemisen merkeissä.

Tällä kertaa olen tehnyt rannekoruja. Tein noita hopeoidusta memory wire:stä eli muistivaijerista. 

 Akvamariini linnunsulka

Kumituubia ja koristeena hiottuja, lämpökäsiteltyjä akvamariinihelmiä 8mm. Koristeeksi laitoin hopeoidun sulan ja linnun. Tämä menee omaan 7,5 - kokoiseen kätöseeni eli m-l siten, että on hieman väljä. Memorywire on siitä kiva materiaali, että sitä voi venyttää auki ja se palautuu takaisin kierteelle jämäkästi eli tämäkin menee monen kokoiseen ranteeseen eikä lukkoa tarvita

Afrikkaan rauha

Tämä samankokoinen kuin tuo edellinen eli m - l. Tähä käytin mustia kukkamaalattuja puuhelmiä. Koristeena tuo sulka kelttiriipus. 

Hopeinen 

Tämäkin kokoa m - l 

Tässä kokeilin erilaisia hopeoituja koristeita. 

Punainen linnunsulka

Tämäkin kokoa m - l ja koristeena punaiset helmet, hopeoidut lintu ja sulka

 Lumilintu

Tässä kokoa s - m 

Koristeena helmiäishelmet ja hopeoidut sulat.

Myrskylintu

Tämäkin s - m eli sirompaan ranteeseen. Tässä frosted kivihelmet myrskynsiniset, hopeoidut lintu ja sulka. 

Jokos uuvahditte pitkän listauksen aikana, heh - pahoitteluni. Nuo ovat vain osa satsista, joita tein. Muutamia samanlaisia on mennyt myös ystäville ja näistäkin osa voisi matkata sinunkin kotiisi. Vinkkaa sähköpostissani ( tuolla oikealla ylhäällä kuvauksessani) jos tahdot tuollaisen. Hp. 4e + 1,20e kirjemaksu perille.

 

Tämä  tässä ei olekaan askarteluideni tulos. Murunen juoksi hetki sitten iltavillinsä ja nyt on hyvä vetäytyä soffalle pötkölleen. Pörinäpeikkomme. Velmulla oli eilen historiallisesti huono päivä eikä pörissyt juuri yhtään, tänään sitten onkin taas ollut oma itsensä eli turinaa on joka muodossa riittänyt.

Mitäpä teidän uuteen vuoteenne on kuulunut? Toivottavasti hyvää.

Joulua joulua

Niin se vain joulu tuli ja virallisesti taisi jo mennäkin.

Minä olen jakamani lahjat yhtä lukuunottamatta kaikki tänä vuonna tehnyt.

Ystäville lähes kaikille joko sukat tai koruja. Kaikki lähtivät täältä minun muistamatta kuvata, mutta tyttäreltä sain vielä jälkikäteen sentään torkkupeitosta kuvat, joten laitetaanpas tänne näkösälle.

Olen tainnut mainita vuoden mittaan muutaman kerran isoäidinneliöpeitosta, jota tein yhtenä isona neliönä vironvilloista. Se valmistuikin sitten pari päivää ennen jouluaattoa ja kun kävimme tyttären ja avopuolison luona aattoaamuna puurolla ja brunssilla niin veimme peiton muiden pakettien mukana sinne.

Kas tässä

Olin viisaasti kysellyt hieman etukäteen väritoiveita ja saamansa piti. Vaaleanpunaista ja eri sävyisiä harmaita.

Melko kookas tuosta tuli kolme reilun 200-250g kiekkoa 8/2 vahvuista vironvillaa peitto nielaisi ja kokoa taitaa olla noin 150cm kanttiinsa. Kuulosti siltä, että saajat olivat peittoonsa tyytyväisiä. Pieni väriläiskä nuorten kovin pelkistettyyn ja kauniiseen kotiin.

Joulumme muutoin on mennyt hyvin syödessä ja levätessä. 

Tästä on hyvä jatkaa uutta vuotta kohden taas.

Oikein hyvää joulua hieman myöhästyneesti sinullekin lukijani.

Helmi täällä moi!

Juu, moi vaan! Minä Helmi-rouva Kissanen täällä jutustelen.

Mami otti minusta tämmöisen kuvan nyt iltasella. Oli vähän kärttyisen oloinen kun oli ollut petivaatteita niiden sängystä vaihtamassa ja minä kuulemma karvastan koko sängyn. 

Minä siis möngin juuri tuolta peiton alta esiin ja nyt olen hiukan pöpperöinen kun näin törkeästi häirittiin. Mami sanoo minua välillä Mike Monroe-silmäksi. Onko minulla muka pallerosilmät, täh!

Minä olen hyvin herkkä eikä minua saisi tuollaisilla nimityksillä kiusata. Ihan stressaannun tuollaisesta. Muka hellittely-nimitys. Sekin on ihan hapatusta, että jäljiltäni saisi aamuisin teipillä kissankarvoja ripsistä irrotella ennen ripsivärin laittoa. Jättäisi mokomien ripsivärien laiton kokonaan. Eipä tuo kummemmalta niiden kanssa näytä, pah!

Mutta nyt täytyy mennä tyttösiä komentamaan, niillä on iltaralli alkamassa ja minä en siedä huonokäytöksisiä lapsia. Pitää mennä komentamaan Mamikin korupajansa ääreltä nukkumaan. On mulla raskasta.

Näkyillään taas!

Kynttilöiden valoon kietoutuneena

Sitä olen täällä tehnyt. 

Olen myös karkottanut yhtäkkistä pimeyttä jouluvaloilla. Sitä ne nimittäin minulle ovat, eivät kausivaloja tällä kertaa. Tosin meillä poltellaan vaan paristokynttilöitä ja ikkunallakin ovat paristokäyttöiset tähdet. Meillä nimittäin asuu tuo nuorisotrio kissamaakareita. He ovat höpönä kaikenlaisiin johtoihin ja niiden pureskeluun. En siis ota riskejä - kaikki vaan paristoilla mitä voi saada.

Velmu kehittää tätä nykyä melkoista kauluria jo. Taitaa turkki olla muhkeimmillaan hänellä vasta vuoden päästä. Näin luulen, nythän tuota ikää on vasta reilun kaksi vuotta.  Velmu tykkää nykyisellään noutaa palloa kuin pieni koira.

Neela Nellukkaa on vaikea nykyisin saada kuviin sillä on niin liukas liikkeissään. Tässäkin sinkoillaan ties minne. Neiti on hoikkanen kuin mikä, ei näy syömiset tässä ruodossa vaikka leikattu onkin. En nyt ole punninnut, mutta uskon painon olevan vain vähän päälle 3 kiloa jos sitäkään. Tosin hyvähän se näin päin lienee, ettei liian pulska ole.

Korujakin olen neuleiden ohella muutamia tehnyt.

Kotimaisesta korutarvikkeita ja hopealankoja myyvästä liikkeestä ostan hopealankani ja teen enimmäkseen jo itse koukkuni. Samoin ebaystä olen ostanut sitten kullattuja ja ruusukullattuja koruvaijereita. Niistä kysyinkin myyjältä sitten nikkelin osuudesta metalliin ja sain vastauksen, että täyttä nikkelittömyyttä ei lupaa, mutta täyttävät EU:n säädökset siitä, että pitää olla alle 0,05% tuo pitoisuus. Niinpä tein itsestäni koekaniinin ja tein ruusukullatusta kuparilangasta koukut ja korut ja laitoin korviini kaksi päivää sitten.

Nämä tässä siis, ihan perus hoop-tyyliset renkaat koukussa. Koruvaijerin vahvuus on 0,8mm ja pakotin ne kunnolla. Käytössäni siis on koruvasara ja alasin. Siitä nuo pienet jäljet vaijerin pinnassa. Nylonkärkinen vasara vielä hankintaan, ettei jää jälkiä. Mutta näissä se oikeastaan on ideanakin, etteivät ihan sileät ole. Nämä ovat halkaisijaltaan n. 2,8cm 

Kuinkas sen testin sitten kävikään? Ei tunnu ainakaan vielä korvissa mitään oireita eli olen varovaisen tyytyväinen, että uskallan näistä koukkuja tehdä myös. Hopeaa raaskin kyllä ostaa, mutta kultalankaa en oikein kyllä.

Tässä vielä toisetkin tuosta ruusukullatusta vaijerista. Hieman ovat isommat ja kokoa on sen 3,5cm näissä.Näissä on koristeena 4mm makeanveden helmiä.

Kyllä täällä vielä neulotaankin ja virkataan. Vielä rypistys ja sitten saan Nökön peiton valmiiksi. Se menee joulupukin pakettiin, joten täytyykin ahkeroida.

Mitenkäs te muut, oletteko ihan tuskissanne pimeän vuoden ajan kanssa?

Paperihelmet

Hupsista miten aika kiitää. Taas taitaa olla edellisestä postauksesta aikaa. 

Mutta uskotteko, tein kovasti numeroa Esikolle valmistuvista sukista tuolla aiemmissa postauksissa. Sitten ne viikko sitten valmistuivatkin ja niin ehti Esikko ne jalassaan lähteä takaisin asunnolleen. Enkä minä älynnyt edes kuvata niitä. Aavistan, etteivät enää ole yhtä kauniina kuin juuri blokkerin päältä tulleina tuolloin, sniif.. Mutta nätit niistä tosiaan tuli. 

Tällä viikolla olenkin sitten hurahtant paperiin ja oikeastaan paperihelmiin. Muistin, että minullahan on varastossa jostain alelaarista ostettuja paperisuikaleita ja kas

Tällaisia siis. Leveys jotain 1-2cm ja pituus noin 30cm. Tavallaan kuin vihkoja ovat. Siitä siis vain repäistään aina liuska irti. 

Mitäs niistä sitten tulikaan?

Tällaisia niistä tuli. Söpösiä kuin mitkä. Paksuus on suurinpiirtein 7-8mm.

Näihin nyt tuli käytettyä varmaan aika tarkkaan siihen juuri sopivaa materiaalia, mutta minusta näihin sopisi hyvin vaikkapa aikakauslehtien vankka värikäs paperi. Sopivasta kohden leikaten saa todella jännittäviä värejä kuvioita lopputulokseltaan.

Minulla oli näissä käytössä ebaystä ostamani paper-rolleri, mutta ennen sitä kokeilin ihan ohuella sukkapuikolla. Sekin onnistuu kyllä, mutta koska itselläni on usein kädet kipeät ja ties mitä fyysisiä kiusoja niin tämä kyllä helpottaa tekemistä kovasti. 

Tuon puikon päässä on siis "tera", jossa on sivussa hahlo, jonne paperin pään voi liu'uttaa ja sitten vain liimapuikko käteen ja liimaa aina hiukan matkaa paperiin. Sitten vain rullataan tiukasti ja varmistetaan käsin, että liima on tarttunut hyvin. Minä olen loppuun vielä levittänyt liimaa loppusauman päällekin sillä se varmistaa hyvin kiinni pysymisen ja liimahan kuivuu kirkkaaksi.

Lopuksi sitten helmet sukkapuikkoon ja kerros pari decoupage-lakkaa. Kirkkaaksi kuivuva liimakin varmaan kävisi. Näin kestävät ilman kosteutta hyvänä pysyen ja ovat napakan koviksi kuivuneita. 

Näiden tekemisen ohessa olen sitten taas tehnyt myös silmukkamerkkejä. Niitä tulikin aika kasa, joten myyntiinkin riittää. Tahtoisiko joku omakseen setin/4 kpl? Hintaa pyydän 4e sisältäen postituksen 2lk kirjeenä huolellisesti pakattuna.

Nämä ovat siis siimalenkillisiä. Kokonaiskorkeus n. 3cm. Tuo "helmi" on fimoa ja sen korkeus niin kukissa kuin hedelmissäkin on n. 8-9mm.

Tässä sitten hedelmät. Samat speksit pätevät näihin kuin kukkiinkin. Laita mailia osoitteeseen zeldanposti at gmail.com jos omaksesi jonkin/jotkin näistä tahdot. 

Pakko vielä jakaa kanssanne hurjat petomme eilisillalta.

Meillä on koti todella lämmin ja usein ikkunaluukku raollaan viilennykseksi. Niinpä varsinkin illalla eksyy valon perässä kaikenlaisia hyönteisiä sisään ja niitäpä sitten petopataljoona vaanii silmä kovana. Tässä tiirattiin lamppuun syöksynyttä yökköstä. Rauha yökkösen sielulle.

Nyt jatkamaan Neiti Nökön torkkupeittoa, jotta valmistuu jouluksi. Kaksi 200g kiekkoa vironvillaa siihen on jo uponnut ja viimeinen lähtee työhön ihan näillä näppäimillä. 

Kissankestäviä piuhoja?

Kävin tuolla Naukulassa lukaisemassa Mamman tarinointia taas ja tuli sieltä johdannaisena mieleen kertoa meidän ratkaisuja johtoja pureskelevien kissojen tuhojen estämiseksi.

Meillähän koko junioritiimi eli Velmu, Neela ja Pipsa ovat ihan höyrynä kaiken pureskeluun ja vaikka kuinka monta puhelimen laturia ja muuta johtoa on tuhoutunut. 

Minä olen pikku hiljaa suojaillut johtoja näin

Siinä siis miniläppärini virtajohto. Olen sen ympärille laittanut tuollaista vankkaa kirkasta letkua. Letkuun tein määrämittaan leikkauksen jälkeen viillon sivuun ja johto sinne sekä sitten teippausta. On toiminut. Hieman olen erottanut hampaan jälkiä tuossa letkussa, mutta läpi ei ole päässeet. Yöksihän nuo otan tuosta aina pois ja laatikkoon muutenkin jos en tarvitse.

Toinen tepsivä keino meillä on olleet nämä ebay:stä tilatut "metallipintaiset" laturijohdot. 

Tässä vielä läheltä minkälaista tuo pinta on. Näitä oli eri värisiä ja pituisia myynnisä eivätkä olleet kalliita. Toki eivät alkuperäistuotteita ole, mutta otan riskin tässä asiassa. En raaski ostaa koko ajan uusia alkuperäisiä laturijohtoja ja meillä nämä ovat saaneet olla rauhassa.

Tässähän sitä sitten yksi syyllisistä onkin. Katselin kuvaa ladattuani, että Velmu on kasvoistaan kovin miehistynyt nyt kesän aikana. Olikohan se niin, että metsäkissat aikuistuvat hitaammin ja hänenkin kohdallaan tuo vaikuttaisi kun tuntuu vieläkin kasvavan ja tuuheutuvan. Jos olisi ulkokissa niin varmaan olisi turkkikin vieläkin paksumpi. Murunen kuitenkin tämä mussukka - ei voisi sosiaalisempaa kattimaakaria olla.

Toinen keppostelu meillä on, junioreilla tämäkin, availla kaikki mahdolliset ovet. Myös kaappien ja olemmekin joutuneet kriittisimmät ovet kääntämään kahvat ylöspäin ja nyt on saaneet olla rauhassa ne. Vaatekaapille ja alusvaatelipastolle tulivat ne perinteiset vauvaesteet. En voi sietää sekaisia ja karvaisia kaappeja. Eri asia mitä mieltä muruset asiasta ovat, hih!

Onkos teillä muilla yhtä toimeliaita karvaisia ystäviä?

Touhupeikko täällä moi!

Olen ollut reipas tyttö vaikka itse sanonkin. Kaikenlaista pitkään tehtävälistalla ollutta on tullut tehdyksi pois ja pikkuhiljaa alkaa vaatekaapissakin olla se tilanne, että kaikki itselle tarpeeton on tullut myytyä pois kirpputorilla. Hyvä niin, onhan se parempi nekin euroset käyttää muuhun hyödylliseen ja kaappeihinkin tulee mukavasti lisätilaa näin.

Mutta olen minä näperrellytkin vaikka mitä

Tässä loppusilausta eli avainrenkaita vailla unisiepparit. Osat olen toki osan valmiina tilannut, mutta sitten tuunaillut mieleisekseni. Tahtoisiko joku tuosta yhden omakseen? Kolme noista on vapaalla jalalla ja kotiutuisi luoksesi 5e hintaan kotiin toimitettuna 2lk kirjeenä.

Tänään töitäni on vahtinut tämän näköinen assari

 

Rontti-Pelle olisi ihan tunnin välein raksuja vailla ja kun ei saa niin tuohon läheisyyteenhän hän sitten itsensä sijoittaa, jottei vaan menisi raksujen anto ohi suun. Saa kuitenkin vain kerran päivässä ne ja tässäkin raksut ovat jo massussa. Samoin aamulla syöty kosteakin ruoka. Pelle on nyt reilut 4 vuotta vanha. On huhtikuussa syntynyt ja ihan komea kollihan tuosta meidän höntistä on sukeutunut. Mitä nyt juuttuu helposti oppimiinsa asioihin ja esimerkiksi tuo raksuinnostus on niin infernaalista, että välillä yrittää minua kynsiäkin reidestä kun ei saa ja olen häntä huomioimatta. 

Keskeneräisiä töitä minulla on tällä hetkellä neljä ja niistä kaksi tässä

Eli siellä pilkottaa Neiti Nökön peitto 2/3 - valmiina ja Esikon sukat, joista toinenkin sukka on nyt kohta puolivälin etapilla. Edetään siis kyllä vaikka välillä epätoivoiselta vaikuttaisikin. 

Niin, eikä se estä uusienkaan suunnittelua, merkkasin jo osan valmiiksi

Aika monta merkkilappua siellä, köh!

Pujottelin muuten taas Huutonet-kauppaankin 

lisää korvakoruja. Nuo ovat niin ihania postitettavia, kun niitä kulkee 1,10e 2lk kuluilla kirjeenä kolmetkin samassa. Ei tule kulut kalliiksi eivät:)

Nyt jatkamaan taas näperryksiä, jospa jatkaisin niitä sukkia. Voisin myös etsiä jostakin Esikon toivomaa lahjaa, 500-palaista avaruuspalapeliä.

Näkyillään ihanaiset taas. Yritän olla aktiivinen täälläkin paremmin kuin aiemmin.

Ihanaakin ihanampia fluoriitteja

Sain maailmalta ihanaakin ihanampia fluoriitteja ja hetihän niitä piti koruihin sijoittaa

Tein kolme erilaista korvakorut+kaulakoru-settiä.

Näissä oli kahta väriä, vedenvihreää ja purppuraista violettia. Hopeiset koukut ja myös tuo ketju.

Näissä siten pelkästään purppuranvärisiä fluoriitteja.

Ja näissä vedenvihreitä. Kauniita vaikka itse sanonkin. Nämä kyseiset melko suuria kiteitä. Korun riipusosan korkeus n. 1,5cm.

Korukivet tai niinkuin ennen taidettiin sanoa puolijalokivet ovat todella kauniita. Onhan toki myös niinkin, että melkein kivestä kuin kivestä saa äärimmäisen kauniita kappaleita hiomalla se kauneus esiin. Minä ainakin myönnän hurahtaneeni niihin ihan täysin. Samoin hopealangan käsittelyyn ja siitä tehtyihin koruihin.

Nämä minä laitoin tällä kertaa Huuto.nettiin 

 

Sadepäivänä on hyvä...

..iskeä näppinsä pitkästä aikaa väripataan.

Pitkään kaapissa pyörineet Villet muuttivat väriään. Mielessäni tanssin sambaa Brasilian rannalla ja kurnutin kilpaa sammakoiden kanssa kaislikossa. 

Tulisikohan noista vaikka sukkia lapsosille syksyksi - Esikko varmaan ainakin esittää heti mielipiteensä asiasta.

Sitten voi antaa sisäisen lapsosensa astua esiin ja tekaista vaikka tämmöiset

Ensimmäistä kertaa muuten uusin reseptin oma kanta-palvelussa ja jäin ihmettelemään sitä, ettei siellä pysty jättämään samalla reseptin uusivalle taholle minkäänlaista viestiä, edes lyhyttä. Tuokin lääke oli nimittäin sellainen kipulääke, jota on minulle määrätty vain silloin tällöin tarpeisiin ja koviin kipuihin. Niinpä olisin halunnut hieman selitystä mukaan laittaa. Ei tuo nyt sitten näköjään estänyt uusimista kun tänään jo tuli viesti, että oli uusittu.  Hyvä niin sillä lääkäriaikaan on vielä pari viikkoa ja on paljon turvallisempi olo olla, kun tietää kaapista löytyvän sen tujummankin särkylääkkeen mikäli tilanne yhtä pahaksi rangan kanssa menee kuin reilu viikko sitten. Mikään ei ole niin hirmuista kuin herätä yöllä kestämättömään kipuun ja sitten ei olekaan mitään mikä helpottaisi edes vähän.  Myötätuntoinen ajatukseni kaikille niille, jotka todella kovien kipujen kanssa pysyvästi taistelevat. Olen toki itsekin kipukroonikko, mutten sentään 24/7 ihan tasolla 10+.

Kisut ovat sadepäivän ottaneet äärimmäisen rennosti

Kermakakkuprinsessa näin

ja äitinsä Helmi Höppönen näin

Hassuja tämän kesän ilmat, äsken vuorostaan paistoi kauniisti ja nyt hetkeä myöhemmin lähes pilvistä. Ota tuosta nyt sitten selvää, heh.