Ah, kesä ja autuus!

Vielä löytyy kukkivia pihalta, eikös tämäkin ole jokin ruusu, upean värinen ainakin. Viinimarjat kypsyvät hurjaa vauhtia ja satoa tuntuu tulevan paljon tänä vuonna. Olen vain aika onneton säilöjä tai mehun/hillon keittäjä. Mutta jospa noita tulisi laitettua edes pakkaseen jonkin verran, ettei ihan pelkkiä variksia ruokittaisi.

Täällä on herätty ajoissa, viety Esikko asuntolaan ja käytetty pienemmät uimassa. Nyt vain olla öllötellään, loma on kyllä aika taivaallinen asia, nyt sitä vasta oikein huomaa kuinka puhti alkoi olla aikalailla poissa. Lomassa varmastikin paras asia on kiireettömyys, ei tarvitse koko ajan olla aikatauluttamassa menojaan ja mikä tietysti kaikkein parasta, on aikaa kilkutella puikkoja ihan niin paljon kuin tahtoo.

Hassu juttu sattui Anni the koirankin kanssa, olemme näihin päiviin uskoneet, että karkaa jos jää yksin pihalle. Mutta eipä karannutkaan. Neiti Nökö ja ystävänsä leikittivät koiraa pihalla ja unohtivat hänet sitten sinne ilman minkäänlaisia kiinnityksia. Siellä tuo koiraneiti istui pihalla surkean näköisenä ja ilme kertoi: "Oletteko unohtaneet minut tänne, sniif..?" En silti lähtisi ihan kovin pitkäksi aikaa luottamaan, että tuossa pysyy ilman valvontaa.