Ystävyyttä

Ystäväni, kultaseni Valtteri Vallaton. Tässä ollaan vielä pihatien alussa matkalla suureen tuntemattomaan. Minne me oikein ollaan lähdössä mami-kulta, kysyy hän? Otathan minut mukaasi, otathan?



No, otanhan minä, tulehan niin saat selville minne.


Vielä vähän matkaa niin näet mitä ihanuuksia tuolta löytyy.


Oletko nyt ihan varma, että kannattaa? Eikös kuitenkin palattaisi kotipihaan?


Kas tässä, kattikulta. Näitähän me tulimme katsomaan ja hiukan onnettomia kuvaraasuja räpsimään (haaveilee kunnon kamerasta). Väri on upea ja koko kukka karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan loistava luonnonnäyte.Ethän nyt pettynyt?

Ihan noin ei tarvinnut kattikultaa houkutella. Hän on ystäväni henkeen ja vereen. Kun huomaa minut pihalla - kipittää juoksujalkaa luokseni ja "juttelun" määrää ei voi kuvailla mitenkään. Kurnuttaa, kujertaa ja naukuu kaikilla mahdollisilla nuoteilla. Vastaa aina kun kysyn, vielä kun tietäisin käännökset niin avot! Rakkaista rakkain kuitenkin, onneksi parani päävammastaan hyvin vaikka tuolloin muutama vuosi sitten jo näytti pahalta. Oli siis saanut kunnon reiän kalloonsa neitojen katsastuskierroksella. Nyt on sellaiset halut poistettu ja mikäs on kissaherran ollessa ja nauttiessa kesästä maalla.

Toinen ystäväni Anni se tempaisi tänään hiukan öklömmin - kävi juoksemassa lantaläjässä. Koira myös pelkää vettä aivan järjettömästi eikä ollut kovin hauska pesuoperaatio, mutta nyt tuo ressu kuivuu ja murjottaa sisällä, ei auttanut tällä kertaa luistaa pesusta, kuten varmastikin ymmärrätte.

Toisenlaisesta ystävyydestä on kyse tässä . Ensimmäistä kertaa uskaltauduin mukaan - hui! Mutta vaikuttaa jännältä. Yritän olla oikein hyvä salainen ystävä.

Ja nyt nauttimaan nitkutuksesta sillä käpälä ei turvota enää juuri ollenkaan, jihuu!


Z