Sitten taas se tippalukko. Se taitaa olla nenäni sillä karmea tiputtelu loppui kuin seinään eilisiltana myöhään. Onneksi niin sillä jo nyt puolesta naamastani kuoriutuu nahka. Tunnistatte siis niistä tuulessa lepattavista riekaleista.Uusi viikko on pyörähtänyt jälleen käyntiin ja nyt jo pikkuhiljaa huomaa ilmojen viilenneen. Päivällä tuli vettäkin kuin aisaa.
Naureskelin eilen illalla Annia, joka tuijotti antaumuksella jäätelöäni, siitä kuitenkaan maistiaisia saamatta. Naureskelin lähinnä siksi, että muistin edesmenneen RetuElviksen jäätelötempauksen. Oli tullut vasta taloon entisestä kodistaan ja miehekäs mutusteli tyytyväisenä jäätelöä, eskimoa tarkemmin. Päätti sitten antaa koiralle ihan oman jäätelön kun toinen anelevan näköisenä tuijoitti. Mutta kerkesi ainoastaan hiukan ojentaa jäätelötikkua, kun kävi lotkaus ja koko eskimo tikkuineen päivineen hävisi koiran vatsaan. Kääk - mitäs nyt tehdään. Eipä auttanut muu kuin ryhtyä soittelemaan eläinlääkäriin. Ei huolta totesi lääkäri, tulee toisesta päästä jonkin ajan kuluttua ulos. Näinhän siinä varsin pian kävikin, mutta Retu ei enää koskaan saanut tikkujäätelöitä, sattuneesta syystä.
Minä taidan nyt mennä parantelemaan särkevää päätäni, olen kahvilakossa ja taitaa olla sitä särkyä. Mutta nyt lääkitään vain särkylääkkeellä, ei sumpilla, ettäs tiedän nuppikulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.