Niin, viime aikoina on taas tullut se todettua. Lapsista sen parhaiten näkee. Yhtäkkiä tänä syksynä meillä onkin pienen tytön sijasta nuori neiti, veljensä vuoden vanhempi selkeästi jo murkku, muutama untuva jo ylähuultaan koristaa. Kuopus Kepponen onneksi vielä jonkin verran pieni poika, tosin hän sitten onkin tarkkaakin tarkempi pukeutumisestaan, ollut aina. Hui kauhistus, minne se aika on kadonnutkaan? Ihan vastahan minulla oli kolme vaippapeppua, joiden perässä sinkoilin sinne tänne kuin päätön pupu.Aikapulan todettuani ja kylmän jo kolistellessa ovella, sai neiti tyytyä neulottuun ostobaskeriin, mutta nätti ja lämmin se on ja huivi sentään löytyi äidin vaatekaapista. Meikkipussilleni on myös joku jo tiensä löytänyt, onneksi sentään hyvin maltillisesti sisältöä käyttelee.
Aika, tuo katoava luonnonvara. Saisiko sitä jostakin nettikaupasta pikkuisen lisää, kiitos?
Lempeää oloa, nauttikaa ajasta perheen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.