Kyllä se nyt on uskottava, syksy ellei jopa talvi on tosiaan tullut! Olen eilisestä saakka palellut kuin iglussa asuisin. Toki pattereiden päälle laittokin saattaisi auttaa, mutta myös töissä paleli. Oli pakko raijata villasukat töihinkin, jottei ihan hampaat löisi loukkua kun keskustelee. Tästä on kyllä se positiivinen puoli, että ponchon valmistumisvauhti kiihtyy, kun motivaatio vilun myötä lisääntyy.
Minä vielä taiteilen kesärenkailla, miehekäs talvitassut lupasi viikonloppuna vaihtaa Viivibiiliin ja ellei hän niin sitten velipoika pelastaa siskorukkansa pulasta. Minun roolini noissa hommissa on kyllä pelkkää renkaiden pyörittelyä, nih!
Tässä iltana eräänä havahduin myös siihen tosiasiaan, ettei jouluunkaan ole enää pitkä aika vai mitä pitäisi päätellä, kun joulukalenterit ovat marketteihin rantautuneet. Sitä voisi siis pikkuhiljaa alkaa tikuttelemaan joulupukin avuksi jotakin.
Mutta nyt taidan mennä sytyttämään kynttilän ja keittämään kupin tuoksuvaa teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.