Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Perinteisestihän vuoden päättyessä summaillaan kuluneen vuoden tapahtumia, vähintäänkin kohokohtia ja yritetään unohtaa ne ikävämmät sattumukset. Tehdään suunnitelmia ja lupauksia uudelle vuodelle.

Minulle kulunut vuosi on merkinnyt oman uravalinnan selkiytymistä. Tiedän vihdoinkin mitä ”isona” haluan tehdä ja teen sitä ilolla ja antaumuksella. Töihin on mukava mennä ja yhtä mukavaa on tulla kotiin aina päivän päätteeksi tuntien, että on saanut jotakin oikeasti merkityksellistä aikaan. Kuulostaa varmastikin ylimakealta, mutta siltä minusta tuntuu.

Vuosi on myös merkinnyt taistelua nivelreuman kanssa, vieläkään ei oireita/lääkitystä saatu tyydyttävään tasapainoon. Olen myös oppinut ihan uuden merkityksen sille vanhalle viisaudelle, jossa aina toivotaan terveyttä ja pitkää ikää.

Vuosi on ollut myös vaikea Esikon asioiden tiimoilta. Erityisemme alkaa olla murkkuiässä ja kaikenlaista setvittävää riittää jatkuvasti. Tunnustan, että olen aika tavalla väsynyt siihen tunteeseen, että hakkaa vain päätään seinään. Keinoja ja työnohjausta tarvitsisivat nyt niin vanhemmat kuin avustajatkin, jotka pojan kanssa työskentelevät. Onneksi sitä taitaa olla tulossakin tammikuun aikana.

Käsityöt sitten: pelastusrenkaani, se ilmapatja, joka on pitänyt minut pinnalla tänä vuonna. Aina kun on ollut hankala hetki olen kaivanut kutimen esiin, jos on käpälät olleet liian kipeät neulomiseen niin sitten olen värjännyt lankaa tai ommellut. Olen rohkaistunut lähtemään neuletapaamisiin ja voi miten mukavaa onkaan ollut löytää muita yhtä höyrähtäneitä kuin itse. Olen löytänyt uskallusta tehdä uusia tekniikoita ja vielä noita riittää loputtomiin kokeiltavaksi.

Tervetuloa siis uusi ehompi vuosi! Ensi vuonna lupaan harkita tarkasti jokaista lankavaraston lisäystä, opetella muutaman uuden tekniikan lisää ja neuloa sen jo pitkään jahkailemani neulepuseron tai –takin.

Kaikkia blogissani vierailleita haluan kauneimmin kiittää, mukavaa, että olette poikenneet – tulkaa toistekin!