Omenat, ne kasvoivat yllättävän komeiksi. Puut ovat ikivanhoja ja huonolla hoidolla olleita, joten meille suuri ihmetyksen aihe. Noita napsittiin melkoinen määrä suihimme. Toivottavasti samalla mehevä määrä vitamiineja myös talven varalle.
Peurat ovat pitäneet lopuista huolen. Tulevat rohkeasti ihan tuohon talon viereen pellon reunaan noita puputtamaan. Hyvä, että kelpasi sillä kaikkea emme itse jaksaneet syödä.
Kuvia kesästä katsellessa tulee hiukkasen haikea olo, mutta aika mokoma rientää kuitenkin sellaista vauhtia, että eiköhän tuo uusi kesäkin ole täällä taas nopeammin kuin huomaammekaan.
Nämä kaksi tyttöstä ovat tuoreimmat värjäykseni: Karkkipäivä-Dolly ja Sikuriina
Pukkasin ne tuonne sivupalkin myyntisivulle.
Työtoveri puolestaan saa tämän heijastinrossin, toiveidensa mukaisesti musta-harmaasävyisen.
Seuraavaksi vuorossa neljä vapaapäivää ja hiukkasen värjäystä, ahh..
Sikuriinasta käytiin pääni sisällä pitkä taisto. En mä tiedä oliko se hyvä vai paha kun voitti ja päätin olla ostamatta. Entisetkin vielä neulomatta. Hö, tuo vyyhti huutelee niin hirmuisesti! Kaunista, kaunista!
VastaaPoistaVoi, juuri laitoin tilauksen noista jos olisivat vapaana, tytär innostunut sukkien kutomisesta, olis niin nätit värit.
VastaaPoistat. maiju
Tiina: Se on hienoa, että pystyy sanomaan aina välillä itselleen ei. Itsekin aina välillä taputan itseäni päähän joissakin vastaavissa tilanteissa:D
VastaaPoistamaiju: Varasin nuo sinulle ja laitoin mailia myös tulemaan:)
Mulla on myös kesän suhteen hyvin haikea olo, tämä pimeys ei yksinkertaisesti sovi minulle. Ihana piristävä omenapuun kuva. Mahtava idis tuo heijastinrossi, hieno.
VastaaPoistaKuola valuu kun noita lankoja katselee.
VastaaPoistasarppu: Näinpä, minäkään en oikein ole syksyn ihminen vaikka silloin olenkin syntynyt. Rossit ovat ollee kivoja lahjaideoita ja aina silloin tällöin joku sellaisen tahtoo. Ei tokikaan yksinään riitä heijastimeksi, mutta kiva lisä takin liepeeseen, pipoon tai laukkuun.
VastaaPoistaenkuli: näinhän meille aina välillä käy:D