sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Jippiaiee..

Viimeinkin jotakin valmistakin.

Muistatteko tämän vyyhdin, vasemmanpuoleisen?



Kerin sen taannoin kerälle ja aloitin tikutuksen ja tänään sitten viimein sain valmiiksi: sukat!



Yllättävän järkevästi käyttäytyi, vaikkakin hienoista läikittymistä on havaittavissa. Vaan ei haittaa ainakaan minua. Lanka on ihanan pehmoista Schoppelwollen 100%  Life Style merinoa eikä todennäköisesti kestä loputtomiin, mutta nautimme niin kauan kuin kestää. Mieluummin pehmoista merinoa lyhyesti kuin karheaa sekoitetta loputtomiin. Ja - saanpahan ilon neuloa jälleen uudet sukat.

Neulomista on luvassa ensi viikollekin sillä pidän nyt yhden kesälomaviikoistani, olo alkoi tuntua sen verran uupuneelta, että pieni tauko on enemmän kuin paikallaan. En siis ota stressiä nurkista syöksähtelevistä villakoirista enkä edes muurahaisista, jotka ilmeisesti ovat kyllästyneet matalaan maamajaansa ja pyrkivät meille.

Aurinkoa tulevalle viikolle, jokaiselle.


tiistai 25. toukokuuta 2010

Ikänäkö?

Alla oleva kuva on Aulangolta Hämeenlinnasta. Tytär sen otti tänä keväänä koulun retkellä. Kuvaa katsellessani mieleeni palautui muutaman vuoden takainen tapaus melkein samasta kohdasta. Tarina todistaa sekä sen millainen piiloblondi olen, että myös sen kuinka ikänäkö voi yllättää parhaissakin piireissä.

Olimme siis kauniina kesäviikonloppuna vanhempien hyvin ansaitsemaa hotelliviikonloppua viettämässä juurikin samaisella Aulangolla. Päätimme lähteä kaunista puistoa ja näköalatornia katsastamaan. Ylös päästyämme ihailimme allamme näkyvää vettä ja maisemaa. Yhtäkkiä huomaan suuren kalan uivan alhaalla järvessä ja totean miehelle siitä kohtuulliseen ääneen. Hän katsoo minua hetken ja repeää täysin: "Ei kulta, se on kyllä ihan oikea ihminen, joka ui". Ympäriltämme kuului eriasteista tyrskähtelyä ja minä taisin toivoa, että torni avautuisi ja nielaisisi minut. Sittemmin olen yrittänyt hiukan aikaa miettiä ja puhua vasta sitten, varsinkin julkisilla paikoilla. Todettakoon myös, että ne lasitkin ovat jo löytäneet tiensä nenälleni, ilmeisestä tarpeesta.

Näyttäisi vaihteeksi siltä, että sade taukoaisi. Iltapäivästä oli jo melkein hiki ja aurinkolasejakin tarvittiin. Töissä puolestaan pitää hiukkasen hoppua. Olen ensi viikon lomalla ja jostakin kummallisesta syystä hommaa aina tuntuu kasaantuvan loman edellä.

Kauniita kesäpäiviä toivomuskeijulta, kiiitooos!


sunnuntai 23. toukokuuta 2010

KIP Day

Pikaisesti tulin vain kertomaan, että meilläkin on oma KIP DAY-tapahtuma. Eli kaikki lähiseudun neulojat ja vaikkapa vähän kauempaakin, tulkaahan neulomaan Käpykylään 12.6.2010 !

Täällä tihuttelee vettä, toivottavasti Käpykylässä ei. Palaan grillin äärelle, meitä ei pieni sade haittaa.


lauantai 22. toukokuuta 2010

Luonto näyttää kauneintaan

Todellakin, mennyt viikko on ollut mitä kaunein ja sen kruunasi upea päivä tuolla Etelänaapurissamme, Tallinnassa. Eilinen siis sujui hyvän ruoan äärellä, kuplivaa nauttien ja leppeää ilmaa nuuhkien. Tallinnan puolella luonto on jo täydessä kesäterässä. Meillä vielä pikkuisen jäljessä, tosin pihapensaskin on puhjennut jo kukkaan. Tämän nimeä en kyllä tiedä, mutta sievä kuitenkin.
Tämän sankarin yhytin sivukuistilta täydestä unesta.
Minun räpsyilyni kuultuaan sitten kyllä heräsi ja kävi vastahakoisesti zoomailemaan ympäristöään

Nämä kaunokaiset ovatkin sitten tuomisia tuolta Tallinnasta. Sujahdin siis pikaisesti Virukadulta kellarikerrokseen ja hyvin määrätietoisesti nenä tanassa ihan sinne perälle Pronksin lankakauppaan. Uudet? ANY:n Print - sukkalangat tarttuivat hyppysiini, myös yksi solidivärinen oli vielä napattava. Sen verran herkullinen oli sävy.

Olisin kyllä voinut kantaa koko sen ANY:n sukkalankahyllyn kotiin, mutta oli otettava järki käteen


Kotona nimittäin kuivuivat vielä omatkin värjäykset. Nyt on kaikki Nallet ja Seiskaveikat käytetty loppuun ja odoteltava Tinttamarellista merinotäydennystä. Voi minua poloista, mitäs nyt teen kunnes saapuvat? Liekö on pakko tikutella välillä jotakin noista langoistakin, näin varmaankin on tehtävä.


Kulmillamme on maisemaa ravistanut tänään kunnon ukonilma tai oikeammin kai akkanen, kuten Ruotsin maalla syntynyt ja kasvanut serkkuni tapasi aina sanoa, tiedä sitten miksi..

Ja nyt suunta saunan lämmitykseen, nauttikaahan viikonlopusta.



perjantai 14. toukokuuta 2010

Sukat on sillä makkaralla..

Voi sentään mitä sainkaan Mammutilta! Nöyrin mielin kiittäen sen vastaanotan ja käyn miettimään minne ja kenelle/keille sen eteenpäin lahjoittaisin. Tehtävä on hyvin vaikea.
Tänään olemme viettäneet päivää ostoskierroksen merkeissä. Lapset kasvavat kuin pajukko konsanaan ja kaikki kesävaatteet ovat pieniä. Jotakin pitäisi ennättää ommellakin sillä eihän tuo lompakko kaikkea kestä sentään ostaakaan. Jospa työntäisin nenäni tuonne kangaskaappiinkin kohta ja kaivaisin Pirkko Pfaffin naftaliinista.

Päivän rankan jaloillaan olon jälkeen oli mukava päätellä muutama lanka ja sujauttaa uudet Seeprasukkaset jalkaan.


Huomaatteko, olen ihan sävy sävyyn kopio-Crocsieni kanssa, hih! Lanka on Opalin Regenwald-sarjan Seepraa. Puikkoina bambuiset 2,5mm:set.


Tosin jokin vika näissä jaloissani on, kun eivät pysy sievästi rinnakkain ollenkaan ja varretkin heti makkaralla. En selvästikään ole hieno rouva ollenkaan. Puutarhakalusteetkin kaipaisivat jonkinlaista huoltoa, ihan selvästi.


Toisaalta myös muumimukini rimmaa kalusteisiin ja miksei myös sukkiin ja kenkiin. Kyllä sitä nyt ollaan niin sävy sävyyn, vähänkö olen pollea, heh!

Ja eikun jatkamaan varjohullutusta, siis nuo muut ovat siinä oikeassa eli Kesäyön hullutuksessa , minä pidän omaa varjosellaistani ja yritän saada keskeneräiset samalla valmiiksi, mutta annan itselleni luvan aloittaa uusia mielin määrin. Eikös ollut loistoidea? 


keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Niin kaunista!

Oletteko huomanneet, että tuolla ulkona on mitä ihanin ilma! Aurinko on paistanut niin lämpöisesti, että puihin suorastaan singahti lehdet. Heräävä luonto on niin raikas ja kauniin värinen.

Eilinen meni Länskäreiden tapaamisessa, olimme Nummelan Pressossa. Meitä oli neljä paikalla, anteeksi viisi sillä täytyyhän meidän laskea Annan pikkuinen prinsessa tiimimme jäseneksi. Ihanaa, että ennätit ja jaksoit käydä meitä morjestamassa. Mukavaa oli ja tavan mukaan aika lensi niillä kuuluisilla siivillä ja ennen kuin huomasikaan oli kello yli kahdeksan ja aika suunnistaa kotikylää kohti.

Tämä viikko on myös mennyt aikamoisen nopeasti sillä vain kolme työpäivää. Loppuviikon aion lomailla ja ottaa rennosti, mitä nyt lauantaina suuntaan Helsinkiin ystävää tapaamaan. Aion kyllä ihan tarkoituksella vierailla jossakin lankakaupassa. Annan siis luvan itselleni jospa en sitten ihan höyrypäiseksi heittäytyisi.

Lopuksi taidan vielä vilauttaa viimeisimmät värjäykset. Nyt olen tainnut käyttää kaikki Nallet ja seiskaveikat loppuun, ellen jostakin lisää löydä. Täytynee pistää Tinttamarellin tilaus kohta pystyyn uusien raakalankojen saamiseksi.



Selvästi havaittavaa rauhoittumista ja seestymistä - eikö vain? Pian varmaan esittelen täällä valkoisia lankoja, heh! Nauttikaahan pyhistä, minä ainakin aion.


sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kaunis kuin prinsessa

Äitienpäiväni on alkanut suorastaan lupaavissa merkeissä. Lapset olivat hiukan siivonneet ja kakkuakin kahveineen on tarjottu. Kortteja monta ja ihan itse istutettu tuoksuherne itse tehdyssä keramiikkaruukussa. Yhdessä korteista luki: minun MAAILMAN paras äitini ja toisessa, että teen parasta kesäkeittoa ikinä ja että olen kaunis kuin prinsessa. Näihin kyllä takerrun mikäli joku silmäpusseistani tai ryytyneestä olemuksesta tulevaisuudessa huomauttaa, hih!

Kotijoukot ovat jo livenneet ulos kuka minnekin, minäkin kävin tarkastamassa vuorimännyn tilaa ja uudet kävythän sieltä jo esille puskee. Puuraukka on kärsinyt kovia vuosien saatossa Esikon käsittelyssä sillä yhteen aikaan poika kulki milloin minkäkin leikkausvälineen kanssa pitkin pihaa katkomassa ja leikkaamassa kaiken irti minkä vain sai. Mysteerisintä oli aina se, että mistä ihmeestä aina löysi sakset tai leikkurit sillä piiloteltiin niin intensiivisesti, ettei tahtonut yleensä löytyä, kun olisi tarvittu oikeisiin hommiin.
Tämä pörriäinen on puolestaan Kuopus Kepponen, joka on taas saanut pörräävän paholaisensa tallista esille.


Eilen keiteltyjen liemien tuloksia on kuivateltu ja lopulta siis myös kuvattukin (yllätys yllätys) ja aina vain nuo värien kirjot minut huumaavat. Todennäköisesti vastakin, en usko siitä parantuvani koskaan.


Näiden raakalanka taisi olla Nallea, sitä vanhempaa siis. Sopii paremmin kuin hyvin harjoitelmiini.

Ja nyt jatkamaan sunnuntaipäivästä nauttimista.

Kaunista äitienpäivää kaikille!


lauantai 8. toukokuuta 2010

Harakka huttua keittää ja peikko jahtaa

Eilinen päivä kului luonnon ääniä kuulostellessa, ihan koko päivä. Puron solinaa, lintujen kujerrusta ja kun aikansa pötkötteli metsämättäällä, saattoi kuulla metsän eläimiä jahtaavan peikon askelten töminää. Kuulostaa varmaankin omituiselta, ei ole sitä kuitenkaan ollenkaan. Työpäivä toimintojen merkeissä metsämökillä ryhmän kanssa, oikein virkistävää, oikeinkin tervehdyttävää! Tästä voisi ottaa oppia useammastikin, ihan kävisi myös tyky-päivästä kenelle tahansa.  Hetki silloin tällöin takkatulen loisteessa satuja keksien ja toisia kuulostellen, voimaannuttavaa jos mikä.

Ja koska puhtia päivän jälkeen riitti, piti sitten kaivaa harakan kattila esille ja uittaa loput liikenevät merinovyyhdit siellä. Tulokset ovat alla nähtävissä:



Tänään olen sitten keittänyt lisää keitoksia. Toinen keitos oli oikein kermainen ja herkullinen kasviskeitto. Raavaat työmiehet tyhjensivät kattilan niin, että juuri ja juuri sain itse enää. En olisi todeksi uskonut, eihän miehet nyt kasviksia popsi, mitä? Toiset keitokset taas sitten niitä samoja väriliemiä lankoja varten, kuvaa myöhemmin, kunhan he kuivuvat. Pitäisikö huolestua, kun puhun langoista henkilöhahmossa, hih?

Nyt lämmittelemme saunaa ja kuuntelemme koiran vienoa kuorsausta. Tuokin jolkotteli pitkin lähimetsiä sielunsa kyllyydestä ja nyt on taju kokonaan poissa. Edes ruoan tuoksu ei herättänyt ja se on jo jotain.


tiistai 4. toukokuuta 2010

Aurinkolaseille tarvetta?

En sitten malttanut olla näyttämättä näitä viimeksi keiteltyjä veikkoja, sen verran räimeitä tosiaan ovat. En käsitellyt kuvaa mitenkään muuten kuin pienensin hiukan ja ihan on hilkulla pitääkö lasit päähän pistää. Onkohan tämä värjäri viimein saavuttanut absoluuttisen väripisteensä ja täyttänyt väritarpeensa. Joko nyt voisi siirtyä hillitympiin väreihin, hmm.. vielä on se täydellinen turkoosin ja luumun liitto löytämättä. Ehkäpä..

No, kunhan toipuvat etikkahöyryistä ensin taas niin jospa sitten pienen ajan päästä lähtisin yritykseen.


Muutoin ei sitten olekaan ollut tarvetta aurinkolaseille, olen aivan syväkohmeessa - luulin jo aamulla nukkuneeni koko kevään ja kesän ohitse, sen verran syksyinen oli tuo ilma tuolla ulkosalla. Voi dääm! Kostea ja kylmä ei tee hyvää nivelille, kipuilevat koko ajan ja kovin turvoksissa olevilla tassuilla on huono neuloa eikä kävelykään ole kovin sujuvaa, puhumattakaan siroista kesäsääristä. Niistä voi vain uneksia ja haaveilla.

Kisumisut ovat hiipineet talon lämpimään yksi toisensa jälkeen ja Annilla on kiire, kun pitää vuorotellen käydä jokainen pesemässä. Unohtaa vain aina varoa Valtteri Äkkiväärää, sieltä tulee kynnet kirsuun hyvin hätäisesti.

Tämän päivän teemoja työni puolesta ovat olleet yksinäisyys ja negatiivisuuden kääntäminen optimismiksi. Pienet harmaani jatkoivat vielä neljän jälkeenkin, tosin hyvä noita on pohtia ihan yksityiselämässäänkin. Itse tunnustan kyllä olevani varsinainen sisujäärä ja lopultakin melkoinen optimisti. Joskus varmaan liiankin, en aina hoksaa luovuttaa ajoissa, mutta niillä mennään mitä on annettu, eikös?

Tilaukseen kaunis aurinkoinen kevät ja sitten ihana kuuma kesä, kedon kukkaset ja riippumatto.

Poistuu takavasempaan haaveilemaan.


maanantai 3. toukokuuta 2010

Kevät!

Seurasin tässä eräänä myöhäisenä iltapäivänä Kosti-pojan touhuja tuossa takapihalla, keittiön ikkunan alla. Ihmettelin mitä kattipoika niin tiukan vaanivaisessa asennossa kyttäsi. Sitten huomasin perennarisukosta ylväänä astelevan urosfasaanin. Todella upea kaikissa väreissään ja niin pollea kuin olla voi. Huomasi kyllä kissan, mutta laiskan letkeästi asteli alas rinnettä rauhallisesti perennojen keskellä edeten. Kissapoika edelleen perässään. Sitten hävisivät näkyvistäni ja hetken jo ihmettelin päätyikö fasaani paistiksi vaan ehei – sillä juuri sillä hetkellä kaikui pihalta karmea krääkäisy. En ollut muistanut fasaanien päästävän tuollaisia ääniä vaan ei ollut asiasta aavistusta myöskään Kosti-ressulla. Siinä samassa nimittäin sieltä rinteestä pinkoi harmaa katti mahanalus jalkoja täynnä pakoon. Neiti Nökö tuli juuri silloin Annin kanssa etuovelta sisään ja kysyin näkikö Kostia. Näki kyllä – sen minkä ennätti ennen kuin pujahti etupihan pressun alle piiloon. Voi toista, suuri saalistajamme.

Päätin kauniin ilman houkuttelemana lähteä ulos kameran kera ja ihan ensimmäiseksi verannalla osui silmiini tämä turilas. Unisena minua tiiraili ja oli sen näköinen, että menetkös häiritsemästä siitä!


Sitten silmään pisti likainen verannan paneeli ja samalla hetkellä palasi mieleeni unholaan jäänyt ajatus puolilämpimästä verannasta, oi jospa joskus!


Pihalla ihmettelin Valtsua, että mitä on noin varuillaan. Syy selvisi pian - syyllinen rynnisti auton toiselta puolelta täyttä kiitolaukkaa.


Tässä seuraavassa kuvassa tosin oli jo kuin ikinä olisi liikkunutkaan ja tähyili alas pihatielle.


Pitihän nuo marjapensaatkin tarkistaa ja ihan hengissähän nuokin onneksi olivat. Uutta versoa jo puskee esille.


Tässä pari viikonloppua sitten oli Kaapelitehtaalla kierrätystapahtuma ja minäkin sinne ystävän kanssa suuntasin ja katsokaas mikä herkkuinen ihanuus sieltä kätösiin jäi.


Todella kaunis ja näppärä neulatyyny. Olen juuri tällaista tukevaa pöytämallia etsiskellyt ja nyt löytyi.  Kerrassaan söpönen.


Ja koska olen kaino ja perin vieno, esittelen vain yhden - keskeneräisen! Todisteeksi, että jotakin koko ajan pikku pikku hiljaa eteneekin. Tosin tunnustan, että myös eilen värjäyspata porisi kunnolla, mutten taida ihan joka tuotoksilla teitä kiusata. Räikeänroimeita tuotoksia taas, en saa kyllikseni.


Ihana aurinkoinen ilta, siitä pitää mennä nauttimaan vielä hetkeksi.

Uutta uljasta kuuta ja kevät on tullut! Malja sille!