Iltalenkillä

Tämä päivä ei sitten kyllä mennyt aivan putkeen. Yritin löytää noita Tico Ticoja värjäyksiini, tuloksetta. Länsi-Uudellamaalla noita ei sitten ilmeisesti ole. Kolme paikkaa kolusin, onneksi Lila lupasi koettaa jelppiä hädässäni. Lohdutukseksi rohmusin lähes kaikki löytämäni Nallet matkaani. Syyttäkää siis minua, jos ette löydä yhtään valkoisia Nalleja kaupasta:)

Kaiken lisäksi Viivi-biilistä puhkesi oikea eturengas. Jotensakin tuntui siis, etteivät kaikki haltijat olleet puolellani.

Mutta ei anneta kaikenlaisten vastoinkäymisten haitata. Iltapuhteeksi otimme Neiti Nökön kanssa kameran ja Annin matkaamme ja lähdimme iltalenkille. Näin innokas lenkkeilijä meillä oli muassamme.

Tienpientareet ovat ihan täynnään kaikkea kaunista

Minusta jopa erilaiset heinätkin ovat niin kauniita

Ja eräs joka paikkaan nenänsä työntäväkin taisi saada aivastuskohtauksen

Naapurin orivarsa sai meidän jakamattoman huomiomme

Miehiä ihailimme heinätöissään

Takaisin tullessa yllätimme Repen hiirijahdista, heti kuvan ottamisen jälkeen nappasi saaliinsa ja jolkotti ylös kotipihaan sitä talteen viemään.

Minä kyllä rakastan kesää yli kaiken, se on se minun vuodenaikani. Ei tarvitse palella eikä vilusta väristä. Saa vaellella mailla ja napsia kuvia mitä kauneimmista yksityiskohdista. Kaikkein parasta on tietysti loma, ei kiirettä minnekään. Sen kun vaeltaa ja haaveilee. Niin ja tietysti värjäilee ja tikuttelee, mitä sitä ihminen muuta voisi toivoa, kysyn vaan:)

Savannin jengiä pukkasin muutaman myyntisivulle. Nyt keittämään teekupposta. Tajusin tässä juuri, että olen näinä päivinä ollut ilman kahvia jo puoli vuotta. Välillä tuoksuttelen juuri keitettyä kaffetta, mutta ei sen kummemmin sitä kuitenkin tee mieli. Vähän sama asia kuin makkarassa, minusta grillattu makkara tuoksuu hyvälle, mutten suurin surminkaan suuhuni laittaisi (tiedän, olen kummallinen suomalainen).