Lueskelin tuolla iltayöstä vielä blogeja ja osuin hienoon Mini-projektiin. Siinä laitetaan Miniä arvoiseensa kuntoon ja hyvä niin sillä ne ovat tosiaankin hauskoja ja hienoja autoja.
Miksikö minä sitten tässä suuna päänä kehuskelen Minejä? No, minulla on ihan erityinen suhde Miniin sillä minun leikkimökkini pikku tyllerönä sattui olemaan punainen Mini. Suurin osa penkeistä oli otettu pois ja ikkunoissa oli hienot verhot, oli minulla jopa pelargonia siellä kojelautaikkunalla. Isäni sen minulle mökiksi tuunasi. Tosin ei silloin tiedetty moisista tuunaamisista yhtään mitään. Sääli, ettei siitä ole yhtään ainoaa valokuvaa, en ainakaan tiedä, että olisi.
Hauska muisto myös lapsuudesta on se, että isäni tekemä neulatyyny on yhä käytössäni, tosin juuri nyt harmikseni hukan teillä kuten muutkin neulatyynyni. Se on pyöreä, taustanaan nahkapala ja välissä vanua. Etuosa on oranssi froteinen päivänkakkara. Tuo on käsin ompelemalla tehty ja pistot ovat todella pienet ja siistit. Isäni siis on ammatiltaan konepuuseppä, mutta aina ollut minusta enemmänkin perinteinen kädentaitaja kuin linjastomies. Nyttemmin kyllä jo eläkkeellä.
Itse pidän käsillä tekemistä äärimmäisen tärkeänä ja suorastaan terapeuttisena. Itse ainakin huomaan usein stressitilanteissa etsiytyväni puikkojen äärelle tai jonkin näpertämisen pariin. Siinä tehdessä sitä toki niitä asioitaan työstää kyllä, mutta rennommin ja ehkä myös rauhallisemmin.
Pelottava asia eiliseltä on tieto, että tuossa ihan lähellä, puimaladon takana käy ilmeisesti karhu viljaa syömässä. Tuolla on jatkuvasti tuoreita karhun ulosteita. Selvisi syy sillekin, ettei Anni sinne kovin mielellään tahdo lenkille. Vainuaa ilmeisesti karhun.
Mutta oli karhu tai ei, minä jatkan dippaamista. Eilen jo muutaman vyyhdin dippailin - hentoista ja utuista, tummaa ja temperamenttista. Odotellaan siis kuivumista. Pari uutta Kyjy-aloitustakin sain aikaiseksi, mutta eipä niitä nyt ainakaan vielä kannata esitellä. Ehkä sitten kun on päästy hiukan aloitusta edemmäksi. Otin nyt vain tavoitteekseni saada kaikki aloitukset mahdollisimman nopeasti tehdyksi ja sitten voi keskittyä tikutteluun rauhassa.
Hiki pinnassa jatketaan tänäänkin. Yöt on nukuttu ihan au naturellina, vielä karhuparka säikähtyy jos ikkunasta sisään vilkaisee, hih!
Hih, nyt ei tosiaan kaipaa vällyjä - vaikka minä vannoutunut vilukissa nukun silti peittoon kääriytyneenä, toki ohuempaan kuin talvella. Ja villasukat taisin toissayönä sentään jättää laittamatta jalkaan ;-)
VastaaPoistaHui karhu! Varokaa, kai lemmikit osaavat varoa.
Mini-leikkimökkisi kuulostaa todella hauskalta! Ensin ajattelin, että sinulla oli ajokortin saatuasi sellainen "leikkimökkinä", mutta se olikin oikeasti :-D
Minunkin isäni ompeli. Hän teki harmaasta sarkakankaasta possun, jolle merkkasi silmät ja kärsän. Ihanaa viikonloppua.
VastaaPoistaIhana leikkimökki sinulla lapsena ollut:)
VastaaPoistaMinun isäni työsti lähinnä puuta, lovileikkasi rukinlapoja jne.
Ihanaa kesä eloa teille sinne, älkää nyt kuitenkaan siihen karhuun törmätkö..
Hei Zelda, saitko sähköpostini lankoihin liittyen? t. Tiina E
VastaaPoistaTiina E: Perille tuli ja nyt on vastattukin=)Oli jäänyt vastaukseni luonnos-laatikkoon jostakin syystä, en varmaan ollut painanut lähetä tai jotakin. Helle varmaan pehmittää pääni jo pikkuhiljaa kokonaan, höh:)
VastaaPoistaVoi miten hauska leikkimökki sulla on ollut! :D Ja ihana isä. Käsillä tekeminen on tosiaan terapiaa (vaikka tosin joskus käsityöt voivat hetkellisesti myös kiristää pinnaa :D).
VastaaPoistaEi sitä joka lapsella olekaan Miniä leikkimökkinä! Vau :)
VastaaPoistaMinun vanhemmillani oli punainen Mini, mutta itse en sitä muista, kun olin ihan pikkuinen, kun isä hankkiutui siitä eroon. Olisi varmaan ollut hieno leikkimökki =)
VastaaPoista