Mitäs tänään?

Unta hyvästi palloon talletettuna. Sen jälkeen pää ja muu vartalo lantiota myöden pohjalankavarastoon. Hetki mylläystä ja sieltä esiin muinainen valkoinen seiskaveikka. Sitten kauniita puheita veljelle, kertomuksia siitä kuinka vyyhdinpuuta voisi hiukan viritellä. Juttu on nyt sitten vireillä. Jonnekin sinne yläkertaan kiitos, että on taitavia velipoikia, nih!

Mutta – kun sitä on kärsimätön luonne, perin juurin sellainen, ettei jaksaisi odottaa yhtään. Joten viritin olohuoneeseen laiskanlinnat niin kauas toisistaan kuin sain ja vyyhditin tuon seiskaveikkakerän siinä. Siinä vyyhdittäessäni, Esikko leikki telttaretkeä vyyhdin ympäri, ali ja sivuitse, onneksi ei ylitse. Ja onneksi pysyi paikallaan. Nyt se kuivuu tuolla narulla ulkona. Mitäkö tällä kaikella yritän sanoa? Yritän siis tehdä kunnon raitasukkalankaa, sellaista vähän paksummalla raidalla olevaa. No, kohta se nähdään tuliko. Liukuvärjäyksestä en taida vielä edes haaveilla tässä vaiheessa.

Meillä on myös muuten lanseerattu taas kirsikkatomaatit, kuten jo taisinkin aiemmin mainita. Esikkoparka, kun surkuttelin silmiään, että ovat ihan tomaattina, totesi vain minulle: ”Ei kun ne on ihan kirsikat”. Mutta jotain positiivistakin, ensimmäinen vuosi lapsosen elämässä, että onnistuin laittamaan tippoja sällin silmiin. Onnellisena tuolla aina tasaisin väliajoin huhuilee ”tiplua” silmäänsä ja suihketta kärsäänsä. Ilmeisesti hiffasi yhteyden kutinan ja poltteen helpottumisella ja tipoilla. On se vieläkin aika operaatio, mutta 14,5 vuotta siihen siis meni. Suihkeetkin ovat tämän kevään juttu, että sain suostuteltua. Tuollaista liki 186-senttistä ei enää pakoteta yhtään mihinkään, ne on ne muut keinot kun auttavat näihin juttuihin.

Arvatkaas mitä menen tekemään? Juoksemaan taas niiden laiskanlinnojen ympäri.

Muuten, minulle selvisi ainakin Repen varjopaikka helteellä. Se on heinäpakun alla.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Vielä viikko ja sitten loppulomille (3 vkoa) lomps!