Kasvavat kohisten

kyllä, nimittäin Pelle ja Helmi. 

Päätin ottaa "pienistä" ajantasaiset kuvat, mutta mitä vielä. Pelle saatiin pysymään suht paikallaan kun Kuopus otti hänet syliinsä, mutta kuten varmaan huomaatte hän ei ollut mitenkään ilahtunut sessiosta. Kukas sitä nyt kun leikit ovat kesken. Pelle on itse rauhallisuus, mutta onneksi aika-ajoin sentään innostuu leikkimään ja riehumaan. Rakastaa kinkkua ja raksuja, ei oikein millään söisi paljonkaan kosteaa ruokaa oli se sitten mitä hyvänsä herkkua. Hänet on pistettävä ruokakupin kanssa toiseen huoneeseen sillä syö niin hitaasti ja antaa toisten ryöstää eväänsä, että muutoin lihotuskuurini on täysin tuhoon tuomittu. Korkeajalkainen hoikka honkkeli tämä poika ja niin lempeä.

Helmi taas - no - katsokaa itse:) 

ja vielä hieman myöhemmin neitiä nukutti aivan armottomasti

mutta kyllä tästä näkee koon, aiemminhan taloon tullessaan pikkuneiti mahtui kämmenelle. Nyt tarvitaan jo kokonainen käsivarsi. Tuo on muuten yksi hänen lempiasennoistaan, pötkötellä jonkun käsivarrella selällään ja ehdottomasti on rapsuteltava masusta samaan aikaan.

Muut ehdottomat suosikkipaikat unosille ovat työlaukkuni, erityisesti ne nahkaiset tai vaihtoehtoisesti villapaitani, jotka on jätetty tuolille tai selkämykselle. Niistä muokataan sopivan mukava pesä, jonne uinahtaa.

Puolet päivästä ollaankin sitten täysi duracell, jahdataan omaa hurjan pitkää häntää ja kun se kiinni saadaan puraistaan tietysti täysillä ja auts mikä parku ja sitten hännän ajojahti alkaa taas alusta. Serkkunsa vastakohta ihan täydellisesti. Neiti Nökö nimittää Helmiä Pissikseksi;D 

Hämmästyttävintä on ollut, että Emppu-vanha herra on aika-ajoin innostunut kovastikin leikkimään pienten kanssa ja karmea rähjämme Kosti puolestaan suhtautuu pieniin hyvin emomaisesti. Nukkuu heidän kanssaan sylikkäin tai pesee antaumuksella. Kusti taas on itselleen ominaiseen tapaan sopuisa ja kaikkien kaveri kuin kuuluisa karavaanari. Repe-kultaa ei taas ole aikoihin näkynyt eikä ole antanut ottaa kiinnikään kenenkään, ei myöskään havaintoja hänestä viime ajoilta. En rehellisesti sanottuna tiedä mitä pojalle tehdä. Olisin hänet pitänyt ihan sisäkissana, mutta Kuopus vahingossa jätti ulko-oven juuri kriittiseksi ajaksi raolleen ja vahdissa ollut vanha kettu tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen.

Täällä ollaan edelleen aika yhden jalan varassa ja särky tuossa puolitunnottomassa on aina hetkittäin tosi rajua. Fyssari jatkuu vielä torstaina ja ensi maanantaina menenkin sitten tapaamaan ortopediäni, katsotaan mitä hän tilanteesta sanoo. Selkä ei vieläkään kestä ilman pötköttelyä päivällä sen puolesta tunnista tuntiin. Kävely ei onnistu ilman vähintään yhtä sauvaa. Aikaa vievää on toipuminen se on tunnustettava.