Näin kesällä yksi lempipuuhiani on hiippastelu iltahämärissä tuolla lähes kesäyössä kameran kanssa.
Kaiketi taitoni tai kameranikaan eivät ole ne ihanteellisimmat siihen puuhaan, mutta en välittänyt tälläkään kertaa moisesta pikkuseikasta vaan annoin laukaisimen raksuttaa omia lentojaan.
Siinä pihalla ikuistin muistaakseni malvikin, ihana itsestään turhia melua pitelemätön pensaamme. Kaverinaan fuksianvärinen ruusupensas ihan kyljessään.
Siinä, missä ruusu on jo aikoja sitten kuivahtanut ja hehkunsa menettänyt, on malvikilla jatkuva kukinta ja nuppujen putkauttelu meneillään. Ihana kasvi.
Myöhään ulkoillessa on niin hiljaista ja jotenkin utuisen näköistä. Päästessäni tiemme alkupäähän katselin tielle hyvän matkan päähän ja siellä oli jokin tumma mytty. Kokeeksi huhuilin Kustia ja sieltähän kuului tarmokas naukaisu. Herra Hidalgo makoilee siis keskellä tietä reteänä, jotta antaa tulla vaan kaikki autot ja muut kissaa pienemmät ylitse.
Sisälle ei poju tahtonut vaan kieriskeli roskissa ja hiekassa hurmion vallassa. Hiekkakylvyt ovat kaiketi kissanturkin hoidon kuuminta hottia juuri nyt.
Eihän tästä vilkastuksesta tarkkoja kuvia oikein saa millään, ei nytkään.
Tätä kuvaa ottaessani alkoi harmittamaan, etten omista pidemmän matkan objektiivia. Yhtään lähemmäs ei voinut nimittäin mennä kaverin tarkkaillessa jähmettyneenä jotakin mystistä kaukaisuudessa.
Oikea kultamuru tämä pojumme. Sinne jäi kesäyöhön seikkailemaan minun tullessa sisälle teekupposen ääreen.
Ihana Kusti-kylpijä! Kissoilla on hämärän laskeutuessa omat jännittävät hetkensä :-)
VastaaPoistaKusti kiittää ja taitaa jatkaa hämyhetkiään:)
VastaaPoista