Viidakon Tarzan ja minä iltakävelyllä

Eilen aamulla nappasin taas Emppu-kullan hellään otteeseen ja kannoin ulos. Ihan vain koska vaelsi levottomana rinkiä sisällä. Meillähän muut kissat eivät ulkoile itsenäisesti, vain Kusti ja Emppu. Emppukaan ei ollenkaan joka päivä suostu ulos menemään, mutta aina silloin kun ryhtyy kierrosta sisällä tekemään, arvaan hänen ulos tahtovan. Kusti taas on aina ollut yhtälailla sisä- kuin ulkokissakin, joten häntä en muille tavoille enää lähde muuttamaan kuin pakon edessä. Pienet punaiset ja mahdolliset muut kissat hamassa tulevaisuudessa tulevat olemaan sisäkissoja. Tämä koska olemme useamman kissamme menettäneet ennenaikaisesti onnettomuuksissa. Juuri olemme pienille valjailta hankkimassa ja aloittelemme harjoittelun. Aikaisemmin jo olisi pitänyt, mutta käy se nytkin.

Päivästä tai oikeammin illasta piti kertomani.

Täällä se viidakko on ja tuolta vasemmalta se tuli, nimittäin tämä sankari.

näytti kovin levottomalta ja normaalia villimmältä ja kas

Vaikka on välillä kovinkin vastahankainen ulos menemään, todistaa tämä kuvasarja, että ihan villinä nauttii olostaan. Vanha veijari oli ihan mahdottomalla päällä ja päätti lähteä mukaani iltakävelyllekin. Siellä tuo kulki parin metrin säteellä maksimissaan minusta ja välillä tultiin ihan kylkeen varmistamaan, etten katoa.

Pihaan kun palasimme takaisin, otti herra vauhtia ja spurttasi tuonne pihavalopylvääseen ja vauhdilla takaisin. Sitten olikin kynsien teroituksen aika.

 Kuten kuvasta voikin todeta ovat kissamme kaikki jo aikojen alusta tuota terotuspuunaan käyttäneet ja hyvinhän se siihen soveltuukin.

Sitten kun sisälle takaisin suuntasin oli herralla kova kiire edelläni, ettei vaan vahingossa jäisi ulos:)

Olen kovin iloinen, että Emppu on niin hyvin kotiutunut tänne vielä niinkin iällään kuin onkin ja että uskaltautuu uloskin välillä olostaan nauttimaan.