lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kehräten

Vietän täällä lauantaitani kehräten kilpaa kisujen kanssa.

Posti toi eilen ihanan yllätyksen ystävältä! Mitä hauskimman ja hellyttävimmän kortin sekä aivan upean napin. Olen vain silitellyt ja nuuskutellut tuota nappia. Se ihan oikeasti tuoksuu yhä. En ole varma puulajista, ehkäpä vaahteraa tai omenapuuta, ei varmuutta minulla.




Olen kehrännyt tyytyväisyyttä myös siitä, että minulla on ollut sitä kuuluisaa omaa aikaa melko lailla. Kaksi kolmesta lapsosesta on maailmalla ja Miehekäs potee tautia. Meillä on siis kuopus Kepposen kanssa ollut aikaa kaikille omille juttusillemme, Kepponen on pärräillyt pitkin pihaa ja hoidellut kissoja. Minä puolestani porisutin väripataa ihan pikkuisen:

Vaahtokarkkia ja suklaata


Regian Extra Twist Merinoa on pohjalanka.

Vielä keittelen suomenlampaan sukkalangasta jotakin herkän ja pehmoisen väristä ellei tule niitä kuuluisia yllätyksiä.

Leppoisaa lauantaita teille kaikille!


tiistai 12. huhtikuuta 2011

Sitä mää vaan ihmettelen..

..että miten ihmeessä sitä saa aikaiseksi mudan harmaata kun yrittää tehdä tummaa oliivinvihreää?

Katsokaa vaikka




ja mikä hulluinta, oikeastaan pidän tuostakin. Lapsilla oli hauskaa väripadan äärellä päivittelevän äitinsä kustannuksella. Nuo kuvan vyyhdit ovat muuten Regian Extra Twist Merinoa luonnonvalkoisena 50g/210m 75%  merinovillaa ja 25% polyamidia. Niin pehmoista, että. Harjoittelin näiden kanssa myös sitä kuinka saisin aikaiseksi hailakampia ja hennompia sävyjä.

Toinen mystinen seikka on se, että olen kehittänyt päähänpinttymän siitä, että suomen lampaan lanka näyttää parhaimmalta semisolidina. Rikkoakseni illuusioni pakotin itseni värjäämään monivärisen ja siinä kävi niin, että Neiti Nökö piti, minä en..

Yökukkuja

Tummaa ja vaaleaa malvanpunaista ja hyvin hyvin tummaa harmaata.
Tässä raakalankana Kehräämö Christinan luonnonvalkoinen suomenlampaan sukkalanka, muistelen 85% villaa ja 15% nylonia, 100g/n.270m.

Kissamaakarit ovat pikkuhiljaa lopetelleet keväisen karvanlähtönsä ja Kusti-hassukin näyttää yllättäen niin kapeakasvoiselta.



Kaamea karvakorva, metriviiksi ja ruusunenu.

Nyt kupponen teetä ja iltapalaa nassuun. Mieli on rento ja hyvä, hiljaa hyrisen ja tuhisen. Kädet neulovat ihan hiljakseen, vähän väliä nautiskelija pysähtyy tutkimaan jälkeä, kuviota ja värejä. Tällä menolla täältä valmistuu valmiita tekeleitä vuonna nakki ja keppi.





perjantai 8. huhtikuuta 2011

Vanhuus ei tule yksin

Jep, tiistaina oli Länskäreiden huhtikuun tapaaminen Nummelassa, Presson kahvilassa, klo 17.30 alkaen. Mitäs tekee tämä rouva? No, hän tietysti istuu töiden jälkeen palaverissa hiukan vaille viiteen saakka ja huristaa sen jälkeen kaasujalka soikeana 24 kilometrin päähän kotiinsa, juurikin sieltä Nummelasta. Kotona hän sitten tyytyväisenä keittää kupin teetä ja hoksaa, että tarkoitus olikin jäädä neuletapaamiseen ja tulla vasta sitten kotiin. Rouvahan sitten heittää takkia niskaansa ja kaapaisee ensimmäisen kässäpussin matkaansa, joka vastaan tulee. Kotijoukot jäävät haavit auki katsomaan peräänsä. Taas saa kaasupoljin kyytiä ja eipä aikaakaan, kun hän onkin jo muiden neulojien joukossa. Sinne päästyään hän kohtapuoliin muistaa, että jätti kotiavaimen toisen takin taskuun kotiin. Kotijoukotkin taisivat lähteä illaksi liikenteeseen. Voi elämä, ei aina mene niin kuin elokuvissa. Loppu hyvin kuitenkin. Pääsin kotiin sisälle lopulta. Mutta olen huolestunut, muistini, minne se on joutunut? Lähettäkää se kotiin, jos tulee teitä vastaan. Kiitos!

Kutimia en ole hikeen asti kilkutellut, pää on aika tukkoinen vielä. Mutta neulomon hyväntekeväisyystempaukseen teen ainakin vielä toisen tämmöisen, pikkutiikerin.



Nopeatekoisia tämmöiset pikkuiset. Vaan taitaa olla ihan vastasyntyneen kokoa, kun tarkoitus oli tehdä 6kk vanhalle. No, jospa sitä vielä saisi aikaiseksi toisetkin.

Suomenlampaan sukkalankakin on saanut värihunnun ylleen



Sinikello on hän.

Seuraavana vuorossa uudelleenvyyhditys ja kenties hieman lisää värikylpyjä.

Oikein makoisan leppoisaa perjantaita.

Edit. pukkasin taas pienen satsin värjäyksiä myyntiin. Täältä löytyvät!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Päivän agendalla

Huhtikuun ensimmäinen on kulunut yhä lepäillessä, mutta välillä hissuksiin tassutellessa. Oli pakko kaivaa kamera esiin löytäessäni veljekset Annin korista kylki kyljestä tuhisemasta. Mikäs se sen rakkaampi ja turvaisampi paikka kuin oman velipojan kainalo? Mitäs sitä pienistä, kuten karvaa täynnä olevasta nenusta..


Kaivoin myös pitkästä aikaa kerän lankaa esiin ja harkitsen puikkoihin tarttumista


Tämä on Harmaavarpunen. Koevärjäys viime viikolta.
Harmaaseen taittuvaa tummahkoa oliivia sekä vaaleaa harmaansinistä.
Blue Faced Leicester / Nylon 70/30 sockista (100g/345m 2ply). Melkoisen liukkaan tuntuista tämä villatyyppi, mutta katsotaanpa miten neuloutuu.

Mukavaa perjantaita kaikille!