Vanhuus ei tule yksin

Jep, tiistaina oli Länskäreiden huhtikuun tapaaminen Nummelassa, Presson kahvilassa, klo 17.30 alkaen. Mitäs tekee tämä rouva? No, hän tietysti istuu töiden jälkeen palaverissa hiukan vaille viiteen saakka ja huristaa sen jälkeen kaasujalka soikeana 24 kilometrin päähän kotiinsa, juurikin sieltä Nummelasta. Kotona hän sitten tyytyväisenä keittää kupin teetä ja hoksaa, että tarkoitus olikin jäädä neuletapaamiseen ja tulla vasta sitten kotiin. Rouvahan sitten heittää takkia niskaansa ja kaapaisee ensimmäisen kässäpussin matkaansa, joka vastaan tulee. Kotijoukot jäävät haavit auki katsomaan peräänsä. Taas saa kaasupoljin kyytiä ja eipä aikaakaan, kun hän onkin jo muiden neulojien joukossa. Sinne päästyään hän kohtapuoliin muistaa, että jätti kotiavaimen toisen takin taskuun kotiin. Kotijoukotkin taisivat lähteä illaksi liikenteeseen. Voi elämä, ei aina mene niin kuin elokuvissa. Loppu hyvin kuitenkin. Pääsin kotiin sisälle lopulta. Mutta olen huolestunut, muistini, minne se on joutunut? Lähettäkää se kotiin, jos tulee teitä vastaan. Kiitos!

Kutimia en ole hikeen asti kilkutellut, pää on aika tukkoinen vielä. Mutta neulomon hyväntekeväisyystempaukseen teen ainakin vielä toisen tämmöisen, pikkutiikerin.

Nopeatekoisia tämmöiset pikkuiset. Vaan taitaa olla ihan vastasyntyneen kokoa, kun tarkoitus oli tehdä 6kk vanhalle. No, jospa sitä vielä saisi aikaiseksi toisetkin.

Suomenlampaan sukkalankakin on saanut värihunnun ylleen

Sinikello on hän.

Seuraavana vuorossa uudelleenvyyhditys ja kenties hieman lisää värikylpyjä.

Oikein makoisan leppoisaa perjantaita.

Edit. pukkasin taas pienen satsin värjäyksiä myyntiin. Täältä löytyvät!