Sinnillä sanoi sittiäinenkin..

Muistatte varmastikin tuon tuskaisen sukkaepisodin hetkisen takaa? Ja oletitte varmaan, että kyllä se nyt opikseen ottaa ja takoo välillä jotakin muutakin seinään kuin päätään? No, oletitte turhaan. Palasin sille Wollmeise-laatikolle ja sain ahaa-elämyksen: hellyttävä pikkuinen Nalle ja Zenzi ne yhteen sopii! Suorastaan tykästyivät toisiinsa ja sukaksi asti ystävystyivät. Jotenkin Nalle oli suorastaan rouhean tuntuista neuloa aina nuo välikerrokset ja sitä aina oikein odotti Zenzin suloista tuntua seuraavien kolmen kerroksen ajan. Oi ja voi – tätä neulojan onnea, neuloa oikeita lankoja, lankoja kaiken tuntuisia. Niin se on tässäkin asiassa, jokaisella langalla on oma hetkensä ja paikkansa. Ja mikä hassuinta – tällä kertaa tuon oikean värisen täydennysNallen löytäminen oli suorastaan vaikeampaa kuin Wollmeisen, kaikki hyllyt joka marketissa tyhjänä! Mitä on tapahtunut? Neulovatko nykyään jo IHAN KAIKKI? Nämä päätyvät ystäväkullan jalkaan piakkoin.

Sitten täytynee esitellä tämä hauskuus: meillä bloggaavat näköjään sitten jo ihan kaikki. Tässä kun kirjoittelin tyytyväisenä ryntäsi Kosti-herra suoraan ulko-ovelta tulleen miehekkään mukana sisään ja suorinta tietä näppäimistölle ja mitä ilmeisimmin – bloggaamaan!

Sitten sitä luulisi, ettei naisihminen enää tällä iällä rakastuisi taikka muotihullutuksiin hörähtäisi, mutta kuinkas kävikään. Reino tuli - ja vei sydämeni, väri puolestaan herätti heti sisäisen prinsessani ja täytyyhän tuota pikkuista hienohelmaa miellyttää, varsinkin kun on nukkunut hernefarmin päällä koko yön. Vatsaparkani ei nyt suostu yhteistyöhön ja parempi suunnata lääkäriin huomenna, semminkin kun umpisuoltani ei ole koskaan leikattu. Mutta meet my loving Reino's.