Käämi käristyy

En tiedä mistä johtuu, mutta jostakin syystä nykyvalojen polttimot palavat tämän tästä ja ainakin minun Viivibiilissäni näin käy turhan usein. Lieneekö ruotsalainen ja heh – hienohelmainen syntyperä ja tausta tähän sitten olevan vaikuttavana tekijänä. Tiedä häntä? Mutta nyt iltasella Miehekäs lähti Neiti Nököä viemään ratsastustunnille ja pyysi Viivi-kultaa lainaksi koska omassa autossaan oli toinen ajovalo edestä pimennyt. Ollos hyvä, totesin ja sinne mänvät.

Takaisin tuli äkäinen Mieheke tyttären kera. Oli sitten myös Viivi polttanut närvinsä ja toisen etuvalonsa. Kaiken lisäksi minä ajelen lähestulkoon pimeän aikaan ja on aika riskialtista lähteä yksisilmäisenä liikenteeseen. Niinpä tuo kultainen karvaturrini, siis mies eikä kissa, lähti polttimoa vielä iltapimeällä vaihtamaan.

Menin sinne sitten valoa näyttämään ja mies kiroili ja pärttäili – oikein urakalla. On meinaan vaikea vaihtaa. Äyskäisi sitten lopuksi, että ”yritä ny itte saaha halko poikittain peräreikään”, niin helppoa tää on. Tuossa vaiheessa oli pakko hymyillen poistua, etten repeä täysin sillä sekös tuota karvakorvaa olisi siinä tilassa miellyttänyt.

Siinä meni vielä puolisen tuntia ja kun kysyin syytä pitkään aikaan oli vastaus: ”Kun on molemmissa käsissä tavaraa yli äyräiden ja suussa vielä taskulamppu, niin tippuihan niistä osa konehuoneeseen ja kesti hetken saada ne pois sieltä”. Jotta – kiitos, että vaihdoit, elämäni rakkaus ja valo. Kyllä meidän Viivin kanssa taas kelpaa sädehtivin silmin.

Minä käytin pienen luppoaikani hyväkseni ja vyyhditin kuivuneet dippaukset.

Ai niin, siinä alla on nähtävillä jotakin ahkeruuteenkin viittaavaa. Kaappien penkomus jatkuu..