Kimuligaattori ja kaverinsa namigaattori

Olemme Miehekkään kanssa olleet hotelliviikonloppua viettämässä, ilman rakkaita lapsosia. Välillä tekee oikeinkin terää. Paluumatkalla sitten noudimme Neiti Nökön Vantaan perukoilta ja apuna oli navigaattori. Esikon poimimme sitten tuolta tukitädiltään Nummelasta ja poitsun kiivetessä autoon kuului takapenkiltä: teillähän on ollut kimuligaattori. Isänsä häntä sitten korjasi, etteihän tuo nyt kimuligaattori ole, niin seuraava ehdotus oli sitten jo lähempänä: namigaattori. Olkoon sitten jompikumpi - passaa minulle hyvin. Hyvät naurut ainakin saimme.

Seuraavakin hupijuttu on kanssanne vielä jaettava.

Istuimme eilen illalla paikallisessa Amarillossa syömässä ja viereinen pöytäseurue tai tarkemmin sen yksi jäsen vei kyllä ruokailusta suuren osan nautintoa. Nuori naishenkilö oli varmaankin hyvässä nousuhumalassa ja nauraa hekotti kolkon kantavalla koko ravintolasalin täyttävällä äänellä koko sen puolitoistatuntisen, jonka siellä söimme. Yritimme ottaa tuon huumorilla ja tänään sitten kotimatkalla hihittelimme, että nyt kun hohottajalla mitä todennäköisimmin on kaamea kanuuna ja hän istuu posliiniluuria halaten ja norjaa mongertaen, hohottaisimme hänen vieressään samalla volyymillä molemmat, hihii. Mielikuva oli kyllä hilpeyttä herättävä. Olenko ihan hirveä, ehkä, mutta ei ollut kivaa meilläkään eilen.

Loppukevennykseksi viikonlopun dippaukset uudesta Nallesta:

Aurinkoinen

ja

Viherrys

Aurinkoa ja iloa sunnuntaihinne. Tämä valo on niin virkistävää.