Tänään siis heti aamusta nenu kohti Helsinkiä ja Wanhan Sataman käsityömessuja! Ennen sinne menoa kohtasimme ystävä-kullan kanssa Forumissa. Hiukan aamiaista nassuun, niin johan jaksoimme tarpoa. Ratikat olivat niin ylikansoitettuja, että päätimme kävellä, ei ollut pitkä matka ja messutkin löytyivät hyvin.
Osuimme varmaan siihen kaikkein pahimpaan sumaan eli ovien aukaisun aikaan. Tungosta liikaa kyllä minun makuuni, mutta rauhallisesti kiertäen katsastus sujui. Ja - löytyihän sitä kaikenlaista mukavaa. Olin etukäteen päättänyt pienen budjetin, jonka raameissa kyllä sitten pysyinkin oikein hienosti.
Tässä suurin osa siitä mitä mukaani tarttui:
Hannele Hämäläisen ihania keraamisia eläinnappeja. Olen ihan hassuna noihin.
Punta Yarnsin Merino Sockia. Tähän olen tykästynyt myös ja kovasti. Noita on varastossa jo useampi väri.
Ihanainen kissamuki, sisäpuoli on tummanruskeaa lasitetta.
Kaunis, kaunis pikkulaukku. Tulee tarpeeseen. Sisällä on veteketjutasku ja paikka kännylle.
Näiden myyjiä en valitettavasti kummankaan muista ja se harmittaa sillä lisäostoksia tahtoisin tulevaisuudessakin tehdä.
Noiden kuvissa olleiden lisäksi toin lapsukaisille pienet tuliaiset. Esikolle soittorasian, joka soittaa Pink Pantheria, Neiti Nökölle Virkkuukoukkusen hauskan kännykotelon ja Kuopus Kepposelle näköisensä kaulakorun.
Ja olihan lapsille viemisinä myös Lilan tuomia karkkipusseja ja suklaata. Esikko sai Lilalta ihan omat silmukkamerkkinsä ja pienen sydämenmuotoisen suklaarasian, näin ne vain vilahdukselta niiden kadotessa innokkaisiin käsiin.
Lila oli myös neulonut minulle ja Nökölle kummallekin omat Annikset. Minun Annikseni on turkoosi ja tuossa alapuolen kuvassa, mutta neiti kiikutti omansa jo jonnekin talteensa. Se oli sellainen kaunis marjapuuron punainen. Ihana olet ystäväiseni, yllätän sinut kun sitä vähiten osaat odottaa, usko pois!
Nämä napit olin tilannut Lilan taannoiselta Tallinnan matkalta, mutta eihän tuo rontti rahaa niistäkään huolinut. Voi nami miten ovatkaan makuuni, ihan jokainen.
Nyt vain kaikki ne liehukejakut valmiiksi, joihin nämä tulevat:)
Tässä ihanainen Annikseni.
Kyllä onkin tullut käveltyä tänään. Taitaa meillä molemmilla olla aika jäykkä olo juuri nyt, arvaanko oikein;D ?
Mutta oli se sen arvoista. Kiitos loistavalle seuralaiselleni.
Kiitos itsellesi ihanainen seurasta:) Kiva kun lapsille oli mieleisiä juttuja. Ne napit oli sinulle ystävänpäivälahjaksi:))
VastaaPoistaKassin myyjää en muista, mutta mukipöydältä otin käyntikortin ja se oli keraamiikkastudio Envalds eli www.keramiikkastudioenvalds.com.
Nuo keramiikkanapit on ihan sinun oloisiasi:)
Jäykät on koivet, ei tekisi mieleni nousta sohvalta muuta kun suoraan sänkyyn...;)
Mukavaista viikonloppua! Koivet pöydälle, että pääsevät lepäämään;)
Lila: Oi kiitti, sinä muistit tuon muki-myyjän. Laitoin heti linkkeihin talteen. Juuh, jäykkänä sitä ollaan, mutta oli se sen arvoista. Lepuutahan sinäkin tassusi kuntoon. Mukavaa viikonlopun jatkoa.
VastaaPoistaOi, messupäivät ovat raskaita ;-) Ai niin, noillekin messuille olisi ollut kiva ehtiä. Ihana muki (yllätys, kissa-aihe on kaikkein mieluisin!)
VastaaPoistaJoka kerta kun käyn täällä niin narisen ihastusääniä tuolle Kusti ja Kosti -kuvalle tuossa vieressä :-D Ne on niin ihanat! ♥
Oi kun täälläkin on kauniita lankoja, mutta nuo napit.. en ikimaailmassa ole nähnyt noin isoja nappeeja :)Hienoja.
VastaaPoistaIhania löytöjä sinullakin. Koitin siinä pikaisesti Lilan nähdessäni sinuakin vilkaista, mutta kavereilla oli jo kiire. Toisaalta olisi ihan kiva aina teitä neulovia ystäviä nähdä ihan jossain muualla istuen, jutellen ja neuloen. Näihän se on.
VastaaPoistaLaskiaissunnuntain terveisin.
Ompas ihania lankaostoksia ja suloinen muki!! Nuo napitkin ovat aivan ihania!! harmi kun en bongannut niitä! :)
VastaaPoistaSaila: Näin on, raskaita vaan niin kivoja. Kisuja jaksaisi tuijotella vaikka miten pitkään. Hämäännyn välillä miten samanoloinen Ransu on kuin Kosti.
VastaaPoistaAskartelin itte: Nappeihin on tainnut minulla syntynyt addiktio. Onneksi tuo Lila-kulta niitä aina tuo lahden toiselta puolelta:)
seijap: Siellä oli sellainen kuhina, että kaikkia ennätti vain pikaisesti huikata moilla. Mukava reissu teilläkin taisi olla:)
Roina: Siellä kyllä kärsii hyvin herkästi lompakko isosta vajeesta, mikäli ei pidä varaansa. Hannelen napit olivat kyllä aika lailla "piilossa", ihan vain sellaisella korivadilla, jossa oli päällä vaikka mitä muitakin nappeja. Sinullakin oli tosi ihania löytöjä.
Ihania juttuja löysit messuilta. :) Sinun Anniksesi on todella ihanan värinen! :)
VastaaPoistaÄäääks! Siellä se mun himoitsema kissamuki nyt on! Mä kävin samaisilla messuilla sunnuntaina ja olin kahden vaiheilla ostanko tuollaisen kissamukin, no en ostanut...ja nyt tietysti harmittaa... No ehkä niitä saa joskus myöhemminkin. Tossa tuoreemmassa postauksessa mietit Suomenlampaan villan/langan värjäämistä, kyllä se varmasti hyvin onnistuu. Itselläni on muutama lammas ja osa niistä Suomenlampaita ja väri tarttuu villaan oikein hyvin :)
VastaaPoistaVastasin kysymykseesi mun blogissa, mutta laitan saman myös tänne varuilta Keraamikon nimi on Marja-Leena Suvela ja asuu Helsingissä.
VastaaPoistaSusi: Kiitos kovasti, täytyypä katsastella miten tuollaisia muutaman saisi ostettua järkevimmin:)
VastaaPoista