Tallinnaan ja takaisin

Kera 39 neulojan! Olipas reissu. Aamulla herätys jo neljältä ja kohti Helsinkiä täältä peräkorven laitamilta. Kampista halki aamukohmeisten ja likaisten (nuoret juhlivat jo koulujen päättymistä) katujen rautatieasemaa. Sieltä sitten viisaasti Lilan ja Nitan seurassa taksilla satamaan. Ihan olimme jopa pikkuisen etuajassa lippujamme vastaanottamassa.

Meitä neulomolaisia oli siis tosiaan yhteensä 40 matkaan lähtenyt, osa käsittääkseni aika kaukaakin tulleita. Sympatiani heille sillä minusta tuntui jo  tämä oma reissuni aika rankalta. Mitähän se sitten olisi ollut jos jonnekin Ouluun asti olisi vielä pitänyt junailla päivän päätteeksi. Terveisiä vaan syntymäkaupunkiini, jos joku sieltä sattui olemaan;)

Reissun puuhanaiset olivat monenlaista järjestelleet. Kerättiin etiopia-nuttuja ja pikkusukkia, minä vein sukkia. Jokainen myös vei pienen arvontayllätyksen muassaan ja toki sai sitten itsekin jotakin yllätystä kotiin viemisiksi. Itse vein yllättäen itsevärjättyä sukkalankaa.

Tässä omat arvontayllätykseni, jotka sain

Tiskirättejä, ihanaa! Vielä niin raikkaan valkoisia. Kamenaa ja tuollaisen helmille tarkoitetun säilytysboksin, muassa oli kauniita silmukkamerkkejä.

Muassahan täytyy tietysti olla tarpeellinen hengissäsäilymistarpeisto, eikös vaan? Minun oli tämän näköinen.

Rakas pussukka, täynnään tekeleitä ja muita releitä, joita saattaisin reissussa tarvita. Melkein sain sukkani matkalla valmiiksi. Hyvä niin.

Reissun kohteena oli Tallinnan päässä Karnaluks, suuri lanka- ja tarviketukku. Suurin osa meni tilatakseilla sinne. Me muutama jääräpää otimme ja siirsimme koipia ahkerasti ilman kumipyöräisiä. Krista, Lila, Sipikka? ja minä tepsutimme ihan kohtuuajassa määränpäähämme. Ja ei huolta - ei sieltä langat tai muutkan tarpeelliset ennättäneet loppua ennen sinne pääsyämme. Näin jälkikäteen ostoksiani katsellessa voin todeta olleeni hyvin maltillinen, ainakin mitä käsityötarvikkeiden ja langan hankintaan tulee. Katsokaas vaikka:

Ego Tweediä 5 x 100g/150m värinä 83 56% villaa 40% polyakryyliä ja 4% viskoosia

Näistä tulee ylhäältä alas-juttu, tarkemmin vielä määrittelemättä minkälainen. Tuleva syksy näyttää sitten.

Ponyn ruusupuisia sukkapuikkoja, erityisesti noina välikokoina. Hiukan käyttökokemukset kertovat näistä, että menisivät herkästi poikki. Omat vastaavat pyöröpuikkoni ovat kyllä kestäneet. Toivottavasti nämäkin.

Cloverin pehmytvartiset virkkuukoukut nappasin mukaani, koska menomatkalla niitä niin kehuttiin ja mieleni palaa isoäidin neliöiden opetteluun. Sirpaleen aivan ihanaa isoäidinneliöjakkua me kaikki kuolasimme, pahimmat jo suunnittelivat sen ryöstöä mukaansa.

Muuta tilpehööriä sitten. Aina hukassa olevien mittojen rinnalle tuollainen kunnon mittainen sisään kelattava malli lisää, nyörinneulontanukke, ihan pelkän upean värin vuoksi tuon taisin napata. Myöskin nuo koreat kassinkahvat poimin vain ja ainoastaan uhkean ulkomuotonsa takia, ostin toki myös magneettisulkimia. Eli - enää puuttuu se kassi, joihin nuo sitten laitellaan. Pakko oli myös kaapata pikkuiset kässäsakset entisten ihanaisten Muumi-sellaisten tilalle. Esikko leikkeli viime viikolla niillä jotakin peltistä, nyyh! Veljeni yrittää niitä vielä elvyttää, mutta pelkään pahinta.

Matkamme jatkui Karnaluksista kohti vanhaa kaupunkia ja siellä suuntasimme Puu ja Putuka-puotiin. Mielessäni oli etsiä itselleni pellavaiset keeppi/poncho-huitulat jostakin ja nämä rossit löytyivät sitten jo huituloihin ennen kuin edes huituloita löysinkään. Kokoa näillä on n.4 - 8cm.

Samaisesta ihanasta kaupasta ostin lapsillekin tuliaisia. Esikolle puisen huuhkajan, Neiti Nökölle hellyttävän takkuhäntäisen puukissan. Kuopus Kepponen sai hurjan hämähäkkikorunsa jo Karnasta.

Liann Lõngadissakin kävimme, mutta ainakaan minä en sieltä mitään ostanut, myös Pronksissa poikkesimme, mutta sieltäkään en mitään ostanut. Jos kaipaatte erityisesti ANY:n sukkalankoja niin niitä löytyy tuolta, samoin myös vironvillaa. Omat vironvillani, huikea yksi vyyhti, nappasin tuolta Sadamarketin villapuodista.

Myös ne ihanaiset pellavaiset huitulatkin löytyivät sitten kyllä, kaikkia kolme kappaletta. Niistä ei nyt valitettavasti ole kuvaa, eivät oikein näytä miltään ilman mallia alla. Mahdolliset kuvaajat huitelevat nyt maailmalla.

Erityisesti paluumatkamme sujui ihan mahdottoman naurunremakan ryydittämänä. Ai niin, kävihän menomatkallakin eräs nuori mies itselleen villasukkia ovelta tilaamassa. Häkeltyi varmaankin vain koska kaikki olivat halukkaita sellaiset hänelle tekemään, hihii!

Kotijoukoille sitten myös piti hiukkasen tuomisia tuoda. Miehekkäälle suuri pullo kanadalaista whiskyä, kaikille suklaata ja taisinpa itsellenikin napata suklaarasian. Oikein nameja olivat.

Ihan vammoittakaan en selvinnyt. Vaikka muassani oli kahdet kengät, onnistuin silti saamaan paljosta kävelystä oikein mojovan rakkulan pikkuvarpaaseen. Peitti koko varpaan tuo. Häveliäisyyssyistä ja tunteitanne säästäen sumuinen kuva.

Tässä jo kertaalleen puhkaistuna.

Mutta sen vain sanon, että vaikka kehoparka ei aivan menossa mukana pysynytkään, niin mieli sitäkin paremmin. Meillä oli niin mukavaa, kiitokset vielä kaikille mukana olleille. Nyt sitten aloittelemaan lomaa, se alkoi nyt. Siis se ensimmäinen lyhyempi pätkä.