lauantai 26. helmikuuta 2011

Päivän vyyhti

Edelleen siis raakalankana Tico Ticoa


Hupihauskaa hommaa!

Kiitokset kaikille mustaherukkamehukysymykseen neuvoja antaneille. Pitääpä perehtyä eri mahdollisuuksiin.

Pakkanen on hieman antanut myöden, joten ulkosallekin voisi yrittää.
Mukavaa viikonloppua kaikille.


torstai 24. helmikuuta 2011

Nami nami

Heips! Olen herkutellut taas väreillä.

Ensiavuksi raakalankatarpeeseen ostin jokusen kerän Novitan valkoista Tico Ticoa. Pistin sitten samantien padan porisemaan ja sieltä putkahtivat sitten nämä.



Auringon määrä on vaivihkaa lisääntynyt ihan huomaamatta ja olenkin huomaavinani, että mielialani ja oloni ovat paljon reippaammat ja virkeämmät. Johtuneeko sitten kahvin juonnin lopettamisesta, kunnollisesta veden juonnista, riittävistä yöunista vai mistä, mutta pääasia, että näin nyt on. Ihanaa kerrassaan kuitenkin.

Siitähän seurasi nyt myös se, että loikkasin heti väripadan kimppuun höpönkiilto silmissäni. Se on kuulkaa menoa taas, voi kehveli.




sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Leivontapäivä


vaan - ei sellainen mitä yleensä.

Tässä nimittäin leipuri itse


Jahtasi lintulaudan alla maata silmä kovana (lumen alla taitaa rapistella hiirut) parisen tuntia ja sitten hiipi sisälle leipomaan ja tassuttelemaan.

Minä olen rakastunut mustaherukkamehuun ja villaan, mutta jälkimmäinenhän nyt ei ollut yllätys kellekään.
Tänäänkin on ylläni kolme kerrosta villaa, tässä näytille kaksi niistä



Muutoin olen puuhaillut tämmöisiä



Rakas apurini Vilma, auttaa uskollisesti vyyhdityksessä vaikka onkin saanut ylleen pieniä väriroiskeita sun muuta. Ei turhantarkka lyyli, onneksi.

Mustaherukkamehusta vielä, vinkatkaapa jos tiedätte makeuttamaton sellainen kauppojen hyllyltä. Olen allerginen aspartaamille ja asesulfaami K:lle, joten sellaisia sisältäviä en voi käyttää. Sokeroituja taas tahtoisin välttää,  makeutan kuuman mehun itse hunajalla.



lauantai 19. helmikuuta 2011

Ihana, ihana päivä!


Ulkona on pakkasta 10 astetta ja aurinko paistaa täydeltä terältä, siis ihana, ihana päivä, eikös vaan?

Kissat ovat pikkuhiljaa uskaltautuneet ulkosallekin haistelemaan ja Annin piti käydä joka kulmalla tonttia louskuttamassa. Varmaan piti räyhätä vahtimerkit koko viikon varrelta, heh!

Lunta meilläkin riittää, mutta kauniita kuvia en pihasta juurikaan saa koska Miehekäs säilöö koneitaan siellä täällä ja aina joka suunnassa on jokin värkki maisemaa koristamassa, mutta olkoon. Näillä mennään.

Järjestelen paikkoja ja pengoin tilaa uusille värjäyksille, vastaan tulivat nämä merinosukkalangat.


Pukkaan ne tuonne sivupalkin myyntisivulle jahka ennätän.

Ulkona upea auringonpaiste, perhe terveenä (no, ainakin melkein), lintulauta pikkulintuja täynnään, mukissa kuumaa mustaherukkamehua ja kädessä laskiaispulla, voisiko enempää pyytää?

Aurinkoa teidänkin viikonloppuunne.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Aih!


Jep, iski ankara jännetupin tulehdus ja reumapolilla tuikkasivat kortisonipiikin tuohon. Ensimmäinen kerta kun sellaisen jouduin hakemaan. On  toki limapussin tyhjennyksen yhteydessä piikkiä ennenkin laitettu, muttei näin ihan pelkän tulehduksen vaan eipäs auta. Pahin turvotus laskikin jo tänään (eilen tuo tuikattiin), joten arvatkaapa poltteeeko tarttua taas tekeleisiin. Jos ihan maltilla vaan..

Kuvassa näkyy myös Esikon Löylynhenki-maskotti. Toi tuon minulle ja ryösti Lilan minulle tekemän saunatontun, nukkuu nyt sen kanssa yönsä ja minulla on vain tämä vaan onhan tuokin ihan hellyttävä ukkeli.

Olen myös kahvilakossa, viides päivä nyt ja toistaiseksi Rooibos maistuu ihan hyvälle.

Valtsu on meillä mamin kisu ja aina jossain liepeilläni sisällä ollessaan, on vain niin nopea, etten tahdo ennättää kuvaa napata


Höpö herra, kun on nälkäinen niin ryhtyy kiusaamaan Anni-parkaa terävine kynsineen.

Kusti taas norkoilee josko saisi juuston palan - edes pienen. En tiedä mistä tuo sen aina vainuaa milloin juusto on pöytään nostettu, outo kisu.


Täällä suunnitellaan värjäyksiä, kun ei kerran neulomista oikein pysty kunnolla harkitsemaankaan.

Nautitaan viikonlopusta kaikki.

JK. Oikein kauniit kiitokset teille edelliseen postaukseen ystävänpäivää toivotelleille.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Kaunista..

...leppoisaa .. ja lämpöistä ystävänpäivää teille kaikille, kera karvaisen ystäväni

hän oli suurena apuna kesällä konekatoksen työmaalla (uskoo ken tahtoo)

Muistetaan myös, että ystävänpäivä on joka päivä, ei vain tänään.



lauantai 12. helmikuuta 2011

Pientä liikettä


Lauantaini on sujunut kiireisen työviikon jälkeen pieniä asioita tehden. Ikäänkuin hidastetussa filmissä liikkuen.

Kunnolliset pitkät yöunet ja aamuiset venyttelyt ja hidas herääminen. Ne tekevät poikaa. Yllättäen vaihdoin aamukahvini kuumaan mustaherukkamehuun ja se olikin todella herkullista. Tiedättekö - aina välillä sitä tekee itseäänkin yllättäen asioita, eikä kysyttäessä osaa selittää miksi?

Esikko tuossa selittää, ettei elä kuin porsas vaan kuten ihminen. Taisin eilen hiukan epäillä ensimmäistä, mutta pojalle tarttuu heti tuollaiset muistitikulle eikä niitä saa sitten kulumallakaan pois, heh!

Toinen päivän agenda on sitten ollut, että hänestä tulee sitten luuranko. Kuluu kuulemma parissa vuodessa luurangoksi. Voi elämä tuota poikaa, kuulemma tömistää sitten kuin norsu. Tuo sitten taisi puolestaan tulla tuosta dinosaurus-kirjastaan, joka on viimeaikojen hittikirja. Jäätelötikku toimittaa skeittilaudan virkaa, kun luurankoni skeittaa. Ainoa vain, että 185 senttiä poikaa jäätelötikun päällä aiheuttaa ainakin minussa tarpeettoman suurta hilpeyttä.

Viimeisin värjäys on sitten puolestaan tämä


Uutta perusnallea - Billie Jean

Tikutukseni kyllä sekin jatkuu, jämälangoista syntyy toivottavasti pikkuisia kännypusseja - katsotaan, katsotaan.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kimuligaattori ja kaverinsa namigaattori

Olemme Miehekkään kanssa olleet hotelliviikonloppua viettämässä, ilman rakkaita lapsosia. Välillä tekee oikeinkin terää. Paluumatkalla sitten noudimme Neiti Nökön Vantaan perukoilta ja apuna oli navigaattori. Esikon poimimme sitten tuolta tukitädiltään Nummelasta ja poitsun kiivetessä autoon kuului takapenkiltä: teillähän on ollut kimuligaattori. Isänsä häntä sitten korjasi, etteihän tuo nyt kimuligaattori ole, niin seuraava ehdotus oli sitten jo lähempänä: namigaattori. Olkoon sitten jompikumpi - passaa minulle hyvin. Hyvät naurut ainakin saimme.

Seuraavakin hupijuttu on kanssanne vielä jaettava.

Istuimme eilen illalla paikallisessa Amarillossa syömässä ja viereinen pöytäseurue tai tarkemmin sen yksi jäsen vei kyllä ruokailusta suuren osan nautintoa. Nuori naishenkilö oli varmaankin hyvässä nousuhumalassa ja nauraa hekotti kolkon kantavalla koko ravintolasalin täyttävällä äänellä koko sen puolitoistatuntisen, jonka siellä söimme. Yritimme ottaa tuon huumorilla ja tänään sitten kotimatkalla hihittelimme, että nyt kun hohottajalla mitä todennäköisimmin on kaamea kanuuna ja hän istuu posliiniluuria halaten ja norjaa mongertaen, hohottaisimme hänen vieressään samalla volyymillä molemmat, hihii. Mielikuva oli kyllä hilpeyttä herättävä. Olenko ihan hirveä, ehkä, mutta ei ollut kivaa meilläkään eilen.

Loppukevennykseksi viikonlopun dippaukset uudesta Nallesta:

Aurinkoinen


ja

Viherrys



Aurinkoa ja iloa sunnuntaihinne. Tämä valo on niin virkistävää.


keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Hiirenharmaat

Hiirenharmaat



Heittäydyin aivan Novitalaiseksi näiden kanssa puikkoja myöten:) Ensimmäiset ja myös toiset harmaat tehtynä. Nämä ovat ne ensimmäiset, suuntana Neiti Nökön jalka. Toiset ja suuremmat lähtivät jo kuvaamatta eteenpäin. Toiset olivat tummempaa grafiitinharmaata. Nämä ovat kokoa 39. Itselle muistiin, että alumiiniset kolmemilliset olivat näissä käytössä ja perusseiskaveikka. Huomaan, että kun neulon koko ajan ohkaisilla puikoilla, en tahdo saada siistiä ja tasaista aikaan heti alkuun noilla paksummilla, mutta eiköhän pinta siitä tasaannu.

Nämä on neulottu varresta aloittaen, tiimalasikantapäällä ja kärkipäättely neuloen silmukoimalla.

Kuvausassistenttini on työn myös hyväksyvästi nuuskaissut:


Ja nyt kohden upeita punaisia sävyjä..