Olen pienen ikäni taistellut hiuksistani puskevaa punapigmenttiä vastaan ja tuossa pari kuukautta sitten annoin periksi ja pyysin kampaajaa laittamaan kirkkaat tumman kuparinpunaiset raidat hiuksiini. Ajattelin, että kaiken valjuuden ja harmauden keskellä piristävät edes hiukan arkista pärstäkerrointa. Nappiin meni ainakin siinä mielessä, että oli paljon mukavampaa katsella peiliin. Hiukset ovat aina olleet taipuisat ja helposti kihartuvat, vaikka sitkeästi niitä aina suoristankin. Ryökäleet vielä kasvaa hujahtivat melkoista vauhtia tuossa talven aikana ja niinpä olin yllättäen tilanteessa, jossa minulla oli melkoisen kihara punaiseen viittaava pehko. Sen kanssa kyllä alkoi mennä hermo, on meinaan laittaminen jos aikoo suoristella. Niinpä luovutin ja painelin eilen luottotuoliin ja pyysin nykäisemään pitkän letin poikki. Kampaajani teki työtä käskettyä ja tässäpä tulos, edes punaista väriä ei tarvinnut lisätä, peitettiin vain esiin puskevat harmaat suklaanruskealla.
Onpas muuten kevyt olo ja niin paljon helpompi taas aamuisin lähteä.
Älkää antako takatakun häiritä, tällä on jo nukuttu yö ja kiharaa sieltä taas meinaa puskea.
Muita taipuisuuden kanssa taistelevia siellä ruudun toisella puolella?
Dippilaarikin muuten päivittyi taas:)
Onpa upea tukka! Hieno väri ja todella kiva leikkaus. Tuollaisen voisi itsekin haluta... minulla ei kyllä ole yhtä tummat värit kuin sinulla, mutta punaisuutta on myös ja kiharuutta. Kostealla säällä tukka menee ihan vallattomaksi villapääksi. Mutta siitä on hyvä puoli ainakin se, että tukan voi vaikka leikata itse, kun siitä ei kumminkaan pysty erottamaan onko se leikattu suoraan vai vinoon.
VastaaPoistaSaila: Kiitos:)Minulla oli sellainen kullanruskea hiekanvärinen joskus muinoin, mutta on ajan kanssa tummunut ja sittemmin jo rökäle harmaantunutkin ja iän myötä vain taipuu lisää, pah! Mutta hyvä pointti tuo leikkausjuttu;D
VastaaPoistaKauniin pirteä malli. Sopii sinulle todella hyvin:) Voi kai se on jo minunkin harmaantuvan pään aika mennä kampaajan tuolille. Kevättä mukavampi edetä kun Frisyyri on kunnossa:)
VastaaPoistaKaunis ja pirteä tukka! Tiedän taipuisan tukan kanssa taistelusta...ei meinaa saada tukkaa millään asettumaan. Ja mulla aina toinen puoli hiuksista törttää erisuuntaan kuin toinen.
VastaaPoistaKaunis tukka sulla on. Mulla on luonnonkihara, mikä aiheuttaa sen, että kun yritän saada otsatukkaa suoristettua, se ampaisee suunnilleen samantien itsensä takaisin kiharaan. jos haluaa pitää otsiksen suorana, vaatii se puoli pulloa lakkaa :(
VastaaPoistaKaunis väri ja kiiltävät hiukset. Minulla on todella taipuisa tukka= kihara ellei suorastaan kähärä. Nuoruuteni trauma. Olisin mitä vaan tehnyt, jos olisin saanut pitkät suorat hiukset ja jakauksen keskelle päätä niin kuin oli muotia 70-luvulla. Oma tukkani on kuin peikolla ja paras kosteusmittari for ever! Mutta, nykyään tykkään pääästäni ja tukastani, olen siis kypsynyt siihen vuosikymmenten saatossa!
VastaaPoistaOnpa kaunis väri. Minäkin "punapäänä" kuljin vuosia, nyt sitten vaaleaa violetein lisin. Aina välillä iskee punaisen kaipuu, mutta minulla se tietäisi tosi säännöllisin välein värjäystä. Vaalea antaa enemmän tapauksessani armon aikaa. Ja minä luen kaiholla taipuvuutta: täällä päässä piikkisuoraluonnonkihara ;)
VastaaPoistaHei, tosi upea tukka! :)
VastaaPoistaKomea "letti" ;) Mulla on myös "sukuvikana" taipuisa ja ohut hiuslaatu. Esim. penskana kauan sitten lettien jälkeen kiharat kestivät useita päiviä ja nykyäänkin säilyy laineikkaana monta päivää. Pitäis itsekin löytää sellainen kampaaja, joka leikkaisi ihan oikeesti mulle uuden tukan eikä aina samalla mallilla. Näytän nimittäin aina samanlaiselta kampaajalta tullessani, vaikka sanon et pitäis saada uutta muotoa ja jotain erikoistakin saa olla.
VastaaPoistaKaunis tukka. Minulla piikkisuora mutta miehelläni tosi luonnonkikkara. Vanhimmalla lapsella pikkisuora ja siitä nuorempaan aina vain kikkarampaa. Siis meidän neljällä lapsella. Nuorimmalla eli pojalla niin kikkara että suoristaa sitä aina pesun jälkeen.
VastaaPoistaHarvoinpa sitä on hiuksiinsa tyytyväinen.