Sunnuntai, joka vuorotellen näyttää mitä ihaninta auringonpaistetta ja sitten taas hetken perästä pilvistä ja synkkää mieltään. Kuin mieltään yhtenään muutellen, kummallinen säiden herra meillä tänään.
Olemme Esikon kanssa nauttineet sunnuntaista höpöjuttuja pöpötellen ja muutenkin hassutellen.
Esikko koputti päähäni ja kysyi:
- Onko ketään kotona?
Minä hänelle vastasin:
- On täällä äiti ainakin.
Sitten oli minun vuoroni koputtaa villikon päätä:
- Kop, kop, onko ketään kotona?
- Ei ole ketään kotona täällä.
- Onko ihan tyhjää täynnä?
- On, ihan tyhjä koko pää. Tule huomenna kysymään uudestaan.
Aivan hassu koko poikanöpöni. Siltikin uskon, että tuolla pääkullassa on tyhjyyden lisäksi kyllä muutakin:)
Se on sitten alkamassa syyslomaviikko lapsosilla ja kotona oletettavasti kaaos, puuh! Itse olen töissä koko viikon.
Minä puolestani olen löytänyt itseni neulomasta kiihkeästi työsukkia Miehekkäälle ja sekä kahdelle muulle työn raskaan raatajalle, huh! Miten noilla voikaan kaikilla olla liki 45 jalka? Kysyn vaan, kyllä on siunaus paksummat sukkalangat ja jämälankalaatikko, ainahan noita voi neuloa moninkertaisina, jee!
Ja ei kun nitkuttelua jatkamaan. Nauttikaahan sunnuntaista!
Meillä loma alkaa olla ohi ja arkinen aherrus taas huomenna alkaa niin minulla kuin lapsosillakin:) Älähän sinä stressaa lasten aiheuttamasta sotkusta, lapset vain nauttivat loman tuomasta hetkestä nauttia elämästä vapaammin:)
VastaaPoistaIhania värjäyksiä olet saanut aikaan! Olen niiiiiiin kateellinen taidostasi! ;)
Ihanaa sunnuntaita ystäväiseni:)