Kurkkaus syksyiseen iltapäivään

On jo ilta ja takana täysimittainen työpäivä, lennellen sinne ja tänne. Tuntuu kuin vuorokaudesta aika loppuisi kesken vaan eipä auta, jostakin sitä on vielä hitunen lisää kaivettava sillä…tällekin illalle on vielä monenlaista tehtävää. Muistelen pyykkivuoren korkeuden hipovan liiallisia korkeuksia enkä uskalla mennä katsomaan poikain huoneeseen. Sovitaanko, että vastuu on heidän?

Jotakin hyvin peruspurkkaa on valmistunut, perustavissukat Neiti Nökölle, Novitan 7V Polkasta. Valon määrä on ikävän rajallinen ja pikkuhiljaa on ollut pakko turvautua salamaankin valoa antamaan.

Koska oli julmettu kiire, piti singahtaa marketin lankalaarille ja napata sieltä paksua lankaa ja kutaista sukat suit sait, mutta nyt ovat jo neidin jalkaa lämmittämässä eikä aikaa tuhraantunut liiaksi kuten minulla kutimissani usein valitettavasti on tapana.

Ainoastaan se harmittaa näin jälkikäteen, että kun tuota lankaa nyt on jokunen kilo noissa varastoissani, niin olisinhan minä voinut kaksinkertaisestakin tekaista sen sijaan, että taas uutta ostin. Viisas pää, mutta perinjuurin myöhäisherännäinen, höh!

En tiedä olenko koskaan kertonut, mutta Annilla on eräs erittäin höpsö tapa. Kulkee ovista lähes aina peruuttaen eli takaperin. Kävelee siis siihen kynnykselle asti normaalisti ja sitten pyörähtää ympäri ja peruuttaa hanuri häntäkikkaroineen edellä ja kynnyksen toisella puolella jälleen ympäri pyörähdys ja normaalisti eteenpäin. Höntti hömelö, tuo meidän hauva.

Värjäyksilläkin taidan jälleen kiusata.

Tässä ohuet perussukkalangat

Ja tässä vuorostaan villabambu, ottaa huomattavasti heikommin väriä itseensä vaan niinhän ne bambusekoitteet useinkin

Ulkona on aivan ihana auringon paiste, siitä on rynnättävä kipin kapin nauttimaan. Iloa teidänkin keskiviikkoonne!