sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hellatulen ääreltä

karvakaverin kera olemme hellan lämmöstä nauttineet.


Päivä on ollut mitä upein ja valo ulkona enteili päivällä jo kevättä. Vielähän sinne on matkaa, mutta linnut nauttivat ja sirkutus oli melkoinen. Vanha lintulauta on ollut kovassa käytössä sekin.


Tosin senkin katolta pitäisi lumijoukkojen pudotella lumet.

Harmaan tikutus on tänäänkin jatkunut, mutta sen verran annoin mielihaluille periksi, että hain tuon upean punasävyn siihen rinnalle jo houkuttamaan. Vielä en aloita siitä, mutta jospa saisin pontta noiden keskeneräisten tekoon.


Tänään on lautasella spagettia ja bolognesekastiketta. Kuopus Kepponen söi lautastaan tyhjäksi hyvällä halulla kunnes hänelle selvisi, että siinä on myös sipulia ja siihen jäi. Tulipahan taas jotakin todistetuksi, eikö vain?

Mukava, raukea sunnuntai.


6 kommenttia:

  1. Heh, tuo Kuopuksen käytös niin moneen kertaan nähtyä, ja aina se vain toistuu yhä uusien lasten kanssa! On ne niin hassuja nuo lapset :-)
    Aivan ihana tuo Kustin kuva, vai onko se Kusti, sivupalkissa teillä on Kostikin, ihan yhtä karvainen.

    VastaaPoista
  2. Saila: Hih, sanos muuta, Kepposen suosikkisipsitkin ovat Sourcrean & onion. Ei ole kuulemma sama asia:) Jepulis, Kustihan se siinä. Veljekset nämä ovat Kosti ja Kusti. Kosti on kai viralliselta väriltään sinitiikeri. Sellainen hopeanharmaa hoikkeliini villahousu hän.

    VastaaPoista
  3. Keväinen auringonpilkahdus nähtiin myös meillä!! Harmaa neuleesi näyttää kivalta.
    Usein näin tammi-helmikuussa sitä vaan kaipaa kovasti värejä!!!

    VastaaPoista
  4. Mun pikkusisko kertoi aikanaan erään ystävän luona kyläilyn jälkeen ihan tohkeissaan, että meilläkin pitää tehdä ruokaa, jossa on aurajuustoa. Äitini meinasi kuolla nauruun, koska siskoni kertoi aina suurella tunteella ja vakaumuksella, että inhoaa homejuustoa. Siskoni ei oikein uskonut, kun äiti kertoi aurajuuston olevan nimenomaan homejuustoa. Tänäkin päivänä se on perheen sisäinen vitsi.

    Mieki kyllä inhosin lapsena maksalaatikkoa (en tykkää vieläkään), mutta rakastin maksakastiketta. Siskolla oli just toistepäin. Äiti yritti monesti epätoivoisena tolkuttaa, että samaa tavaraahan niissä kummassakin on :D

    VastaaPoista
  5. Joo, toi sipulijuttu, kokeile joskus, että laitat survimella sipulin ihan töhkäksi, ettei palasia näy, meillä menee niin alas oikeen hyvin, mutta kun palaset näkyy, johan tulee meteli edelleekin vaikka on kohta jo tuo kuopus melkein aikuinen lapsi (16). Äitini teki minulle kerran jekun, jauhelihapihvejä toisissa sipulia ja toisissa ei. Sipulit oli laitettu just soseeks survimella. En suostunut syömään niitä sipulittomia kun olivat pahoja :)
    Meilläkin lauloin linnut oikeen kuorossa eilen, piti jäädä sitä sitten kuuntelemaan ja pihaan kököttämään hetkeksi.
    Kevään odotuksia sinnekkin päin.

    VastaaPoista
  6. Kesän lapsi: minulla menee värit ja värittömyys aaltoina, vuoroin toista ja vuoroin taas sitten toista:)
    Tess: Niinpä, tutkimattomia ovat nämä asiat välillä. Itse en kestä kypsennettyjä vihanneksia, mutta sitten taas raakana kyllä:)
    Teppana: Hih, noin minäkin yleensä teen, mutta olin hiukan laiska eilen ja itse pidän niistä sellaisina isoina ja rouskuvina.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.