perjantai 8. huhtikuuta 2011

Vanhuus ei tule yksin

Jep, tiistaina oli Länskäreiden huhtikuun tapaaminen Nummelassa, Presson kahvilassa, klo 17.30 alkaen. Mitäs tekee tämä rouva? No, hän tietysti istuu töiden jälkeen palaverissa hiukan vaille viiteen saakka ja huristaa sen jälkeen kaasujalka soikeana 24 kilometrin päähän kotiinsa, juurikin sieltä Nummelasta. Kotona hän sitten tyytyväisenä keittää kupin teetä ja hoksaa, että tarkoitus olikin jäädä neuletapaamiseen ja tulla vasta sitten kotiin. Rouvahan sitten heittää takkia niskaansa ja kaapaisee ensimmäisen kässäpussin matkaansa, joka vastaan tulee. Kotijoukot jäävät haavit auki katsomaan peräänsä. Taas saa kaasupoljin kyytiä ja eipä aikaakaan, kun hän onkin jo muiden neulojien joukossa. Sinne päästyään hän kohtapuoliin muistaa, että jätti kotiavaimen toisen takin taskuun kotiin. Kotijoukotkin taisivat lähteä illaksi liikenteeseen. Voi elämä, ei aina mene niin kuin elokuvissa. Loppu hyvin kuitenkin. Pääsin kotiin sisälle lopulta. Mutta olen huolestunut, muistini, minne se on joutunut? Lähettäkää se kotiin, jos tulee teitä vastaan. Kiitos!

Kutimia en ole hikeen asti kilkutellut, pää on aika tukkoinen vielä. Mutta neulomon hyväntekeväisyystempaukseen teen ainakin vielä toisen tämmöisen, pikkutiikerin.



Nopeatekoisia tämmöiset pikkuiset. Vaan taitaa olla ihan vastasyntyneen kokoa, kun tarkoitus oli tehdä 6kk vanhalle. No, jospa sitä vielä saisi aikaiseksi toisetkin.

Suomenlampaan sukkalankakin on saanut värihunnun ylleen



Sinikello on hän.

Seuraavana vuorossa uudelleenvyyhditys ja kenties hieman lisää värikylpyjä.

Oikein makoisan leppoisaa perjantaita.

Edit. pukkasin taas pienen satsin värjäyksiä myyntiin. Täältä löytyvät!

8 kommenttia:

  1. Voi voi, onkohan tuo tarttuvaa, tuota tuntuu olevan liikkeellä!
    Voi mahooton. Aikamoinen koettelemusten ilta, ihme että jaksoit lähteä kun olit vasta kotiin päässyt. Minä en varmaan olisi lähtenyt, vaan luovuttanut het!
    Pikkutiikeri on valloittava ❤

    VastaaPoista
  2. Oi miten suloinen pikkutiikeri:)
    Olet sinä aikamoisen sinnikäs nainen, kun jaksoit ajella takaisin. Vaikka kyllähän nuo neuletapaamiset sellaisia henkireikiä arkeen on, että toisaalta en yhtään ihmettele:)
    Mukavaa viikonloppua sinulle ystäväni <3

    VastaaPoista
  3. Ei voi kuin ihmetellä, miten jaksoit lähteä uudestaan. Oletkohan Teletappien sukua, eikös ne aina tehneet uudestaan, uudestaan...
    Rauhallista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Minne mustimme oikein katoavat, minullakin aina vain on hukassa, varsinkin kaupassa. :)

    VastaaPoista
  5. Tulin vastavierailulle ja jäin heti lukijaksi. Kiitos vaan, sinäkin liityit lukijakseni. Olen täällä ennnekin poikennut silti. Sulla on kyllä vallan ihania eläimiä! Ja lankaa. Varmaan joskus tuun niitä ostamaan. Esim.reissunainen kolahti heti tämmöseen, vaikken oikein sellainen itse ole!

    VastaaPoista
  6. Saila: Toivottavasti ei ole tarttuvaa, vaikkakin pikatiedustelukierros muuta osoittikin;)
    Lila: Tätä lankaa tekisi mieleni lisääkin. Olen tuosta jo yhdet sukkaset aikuisten kokoa tehnytkin, mutta siltikin vielä tykkään tuota tikutella..
    Mammutti: Hihii, minähän voisin olla Pai, ihan olen näköinenkin:D
    Maiju: Älä muuta virka, aina menen kauppaan ja tuon sieltä kaikkea muuta, mutten sitä tarvittavaa;)
    Auli: Teretulemasta vaan, minäkin tykkäsin kovasti näkemästäni:)

    VastaaPoista
  7. Oi, miten hauska tarina! :) Noin se monesti menee, muisti tulee kymmenen kilometriä jäljessä, ei oikein ehdi auton vauhtiin mukaan.
    Kaunis sinikello ja sivupalkissa söpöjä karvakakaroita :)

    VastaaPoista
  8. Käsityönopettaja: Mukavaa, että tulit vieraisille:)

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.