Tämmöisen saaliin olivat kissaherrat tuoneet tuohon lähelle etuportaita tänään.
Tämä oli sellainen 25-30cm päästä pyllyyn. Yh! Kiitos kattilaiset, että hoidatte työnne!
Kiitos myös teille kaikille sydäntä lämmittävistä kommenteista edelliseen postaukseen. Lämmittivät mieltäni äärettömän paljon. Tällaistahan se on kaikilla äideillä, oli sitten erityisiä tai ei. Tuokin hieman hullu termi tuo erityinen, minä en siis sillä tarkoita omani olevan sen erityisempi kuin muutkaan lapset. En vain pidä tuosta vammaisuus-termistä arkikäytössä.
Tänään kävelin voimia keräämässä taas tuolla pihapiirissä ja kyllä sieltä vieläkin kaunista kuvattavaa löytää ehkä nyt rottaa lasketa mukaan:)
Daalian viimehehkut
Kaksi erilaista vaahteraamme sovussa rinnakkain.
Tänä syksynä nappasimme tuolta eräältä kaupunkiretkeltä tammenterhoja mukaan. Josko niitäkin saisi tähän pihapiiriin kasvamaan jossain vaiheessa.
On tämä niin rakas, tämä talovanhuksemme piha-alueineen. Puutarhani tosin on hienotunteisesti ilmaistuna hiukan taiteellisen villi ja vapaasti kasvatettu (lue täällä ei ole puutarhuroitu)
Aurinkoa sunnuntaihin ihan kaikille
herttinen mikä jättiotus. iiiik
VastaaPoistakiva ja piristävä s-post tulossa sinulle
Voi järkytys. En pidä rotista ollennkaan.
VastaaPoistaHienot kissat!!
VastaaPoistaTammeakin alatkin kasvatella :o)
Meilläkin niitä on terhosta saanut kasvamaan. Ekat laitoimme 5 vuotta sitten ja neljä puuta kasvaa edelleen.
Toivonpa todella että keväällä saat pihalle pienen puunalun kasvamaan.
Hitsi, toi saaliiseen törmääminen ei ole kivaa. Meilläki kerran yks hoitokissa karkas, tuli takas kans tommosen jöötin kanssa... yritti ikkunasta silloseen asuntoon sen kans sisälle, siellä kun oli kolme pentua odottamassa. Onneksi ei päässy liukkaan ikkunalaudan takia sisään itte nii jäi rottamus pihalle. ;D
VastaaPoistaSyksyn värit ovat varsinkin vaahterassa upeat!
VastaaPoista