keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pysähtyneisyyden hetki

Pääsiäislomani alkoi ja tuo sana pysähtynyt jotenkin kuvaa olotilaani. Pötköttelin töistä tultuani pitkän pätkän tuolla peiton alla ja olin mielellä: "Ollako vaiko eikö olla?" En sitten kuitenkaan nukahtanut ja Esikko-kulta tuli siihen viereen köllölleen ja kysyi ryhtyisinkö hänen ystävykseen? Ja - juuri tuossa muodossa, käyttää välillä erikoisia sanamuotoja. Sain rakkaan raitiovaunun, koska kuulemma molemmilla ystävyksillä sellaiset ovat, hänen on suurempi, tietysti.
Ja kosken sitten nukahtanutkaan, niin tulin tähän koneelle ihmettelemään ja silmiini osui tuo lasten tiimalasi, hauska sattuma ajatuksilleni.

Sukkakin tuolla kyllä tikkuuntuu pikku hiljaa, mutta hittaasti, hittaasti.. ei ole kiire valmiissa maailmassa. Minä ja vaunu mennään nyt saunaan, vaunu jää pukuhuoneeseen.




4 kommenttia:

  1. Tuollaisista arjen hetkistä sitä saa voimaa taas jatkaa eteenpäin. Ihana esikoisesi:)
    Mukavaa ja retouttavaa pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi! Minä nautin myös pitkästä vapaasta ja aion neuloa, neuloa ja neuloa:) Ehkä pakko pestä vähän pyykkiäkin;)

    VastaaPoista
  2. Lila:) Kiitos samoin:) Ihan samanlaiset ovat suunnitelmani myös.

    VastaaPoista
  3. Harvemmin kukaan tuolla tavalla kysyy. Lapset, elämän suola.
    Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.