Sävy sävyyn..

Nämä viime kesän pörröiset ja pehmoiset kaverukset...

sekä tämä mamman muru

Valtsu murunen, kuva on viime kesältä, mutta kaveri minua odotteli taas aamulla porraskaiteella ja asiaa oli niin mahdottomasti. Kurrasi ja kurahteli, käveli ja kierteli autoa ja taas takaisin kaiteelle. Ilme sellainen, että "Ethän sinä tosissaan ilman minua lähteä aio?"

Tämä kissi on täyttä lihasta päästä varpaisiin, en moiseen ole törmännyt eloni aikana. Vahva kuin leijona, lempeä halutessaan ja häijy ja pahis niin tahtoessaan. Pinna on lyhyt punapäiden tapaan. Mutta näyttäisi siltä, että kukin viisipiikkistä maistanut on saanut ansionsa mukaan.

Tänään olen istunut iltaa jälleen Länskärien tapaamisessa. Ai, että teki poikaa, höpötystä ja kunnon naurua riittämiin. Kiitos vielä kaikille, jotka tunnustavat paikalla olleensa. Tuli neulottua keskeneräistä työtä hyvän matkaa eteenpäin. Pian saa taas vaihteeksi valmistakin.