Punanenän lauantai

Se punanenä olen minä - ihan hirmuinen allerginen nuha hyökkäsi kimppuuni ja muutti koko kasvoni, ei vain nenää, yhdeksi tummanpunaiseksi ja turvonneeksi möykyksi. Miehekäs on flunssan kourissa ja toista satsia heinää pitäisi tehdä. Ei nyt ihan putkeen mene meillä.

Elokuu on alkanut kovan tohinan kanssa, töissä riittää säpinää ja kotonakin illat vilahtavat nopeaan sinne nukkuma-aikaan ja taas aamusta aikaisin liikenteeseen. Haittaa mokoma kiire jo harrastustoimintaakin, ei ole montaa silmukkaa kerennyt puikottaa tämä neuloja. Jospa sitä kohta taas, kunhan veden valuminen kärsästä ja tolkuton aivastelu antaa myöden.

Lapset hassut yrittivät minua piristää tänään, toisesta kuvattavasta näkyy vain hiukkasen kärsää ja toisesta kokonainen. Kuvassa Anni ja Neiti Nökö, kuvaajana Kuopus Kepponen. Hienoista harjoitusta niin eiköhän siitä ura urkene.

Aamusella huhuiltiin loppuja kolmea kissaa syömään ja neiti sitten lähti etsimään, oli vielä ollut kamera käpälissään ja löysikin sankarit heinäladosta unisina. Liekö olleet illalla juhlimassa, kun piti niin myöhään kölliä?

Kuvan laatu ei tosiaankaan huikaise, mutta toisaalta aika hauska tämmöisenään. Siellä sitä heinäpaalin päällä on mukava pötkötellä kesäilmalla ja vaikka hiukan viileämmälläkin.

Mukavaa lauantaita kaikille.