Malttia, kuumaa teetä ja mustikkakeittoa

Pahoitteluni pitkästä radiohiljaisuudesta! Kuten ehkä arvaattekin, tauti minut sitten kaatoi kuitenkin. Keuhkoputkentulehdus ja ensimmäinen antibioottikin meni vaihtoon sillä ei ottanut pysyäkseen vatsassani. Uutta siis putkeen ja taas katsotaan. Kuluneen viikon on Miehekäs pyörittänyt taloutta, minä olen pitänyt huolta peitostani. Eilen taisi olla ensimmäinen päivä lauantain jälkeen kun ylipäätään pystyin syömään jotakin vähän. Siitä voineekin päätellä huimauksen määrän nyt kun yritän pystyssä liikuskella.

Tänään olen hörpytellyt mustikkakeittoa ja kuumaa teetä. Tärkeä kaverini nenäliinapaketti siinä takavasemmalla sievässä asennossa myös. Tänään ei myöskään ole enää kuumetta, joten jospa se tästä taas.

Ulkona oli ainakin niin ihana auringonpaiste, että hiivin pyjamahoususillani tuonne ulos ja nappasin pari kuvaa siitä ihan portaiden likeltä.

Ensin sieltä löytyi the big cat in the sunshine

Eikös näytäkin ihan oudon väriseltä poika?

Vasemmalta löytyi Repe, myös auringosta nauttimasta.

Portaat taitavat olla mukavan lämpöiset nyt.

Oli siellä myös hetken päästä tämmöinenkin - syyllinen!

Yritti ryökäle lennättää Kustia, mutta ihan puihin meni sillä katti vain törötti paikallaan:)

Kustia ei yksi Anni taida pelottaa. Hiukan korviaan mutristeli ja häntää huiskasi, muttei muuta. Valtsulta olisi koira saanut jo viisipiikkistä kirsuunsa. Voi tuota meidän umpiluutamme.

Hangelle kun katsoo, niin kevään kimallushan se sieltä jo pilkottaa. Siis hus koko talvi ja taudit, kiitos!

Psst. mitäs on maailmalla tapahtunut? Olen ihan ulapalla.

Kesäunelmia

Kesäunelmia-sukat

 

Silmukoita: 48s./12s./puikko koko 39

Puikot: Alumiiniset 2,5mm

Lanka: Wollmeise Twin Safran sekä itsevärjätty ohut Regian sukkalanka. Neulottu kaksinkertaisesta langasta.

Fiilis: Suloisen aurinkoiset lyhytvartiset kotisukkaset, nams!

Sitten taas kohti seuraavaa projektia. Ei - en jaksa vielä miettiä sitä neuletakkiani. Olenpas laiska lurjus. Mutta kun, tekee niin mieli nitkutella kitkutella sukkia lisää!

Minun kurkussani on kaktus ja ikävä tulehtunut maku, toivottavasti ei iske tauti viikonlopuksi tai ylipäätään ollenkaan.

Oikein aurinkoista perjantaita ja viikonlopun alkua.

Punainen armeija?

Mieleni alkoi ihan yhtäkkiä tehdä punaista ihan mahdottomasti, niinpä ryhdyin etsiskelemään erilaisia sopivia punaisia. Ja - syntyihän niitä, Redish Triplets suorastaan.

Vähältä piti muuten, etten joutunut kroolaamaan kotiin tänään. Tuo tiemme on nimittäin ihan yhtä syvää sohjolammikkoa. Maa ei vedä kaikkia noita nesteitä ja alempana kerroksissa on varmaan vielä jäätäkin, joten minnekäs se vesi menisikään. Kai se pitää illan kauppareissulla ostaa snorkkeli ja räpylät hätävaraksi.

Aurinkoiset sukkani ovat loppusuoralla - vielä hieman tikutusta ja se on sitten siinä niiden osalta. Petrooli neuletakki odottelee helmanloppua ja hihoja ja minun mieleni vain palaa väripatojen ääreen. Voi sentään minua!

Ei aina mene niin kuin suunnittelee

Otsikko viittaa työviikon aloitukseen. Melkeinpä työpaikalle päästyäni soitetaan koululta, että Esikko oksentaa. Eipä siinä muu auttanut kuin kerätä mapit ja muistitikku ja lähteä kotiin Esikkoa hoitamaan ja etätöitä tekemään. Onneksi on sama office-paketti kotona kuin töissäkin ja onneksi tuo potilas on nukkunutkin, joten töitä on tullut myös tehtyä.

Ajattelin tähän väliin "teetauon" kunniaksi vilauttaa teille mitä herkkuja olen viimeksi värjännyt.

KristiinaS minulle linkkasi mukavan pienkehräämön, jonne pistinkin tilauksen suomenlampaan nylonilla vahvistetusta sukkalangasta. Sitä onkin tulossa lähiaikoina ja ai kun jo vesi kielellä odotan. Mutta tunnettehan te minut, kärsimätön kuin kevään sulava räystästippa. Ensi hätään piti siis Kujetta jo kiusata ja tilata sieltä hiukan vastaavaa rouhevaa suomenlampaan sukkalankaa. 

Lähinuuhkaisu tässä 

ja häveliäästi hiukan kauempaa

ja ylpeästi vielä erilläänkin:) kamera kun oikkuilee hiukan tuon punaisen kanssa (vai liekö vika kuvaajassa)?

Tässä Kiiwi

ja Ruusu

Oih ja voih! Taidan olla pihkaantunut ja ihan tosissaan.

Rouheaa ja juurevaa, hiukan pörhöistä ja karheaa, mutta niiiin suloista!

Sellainen sunnuntai

Viimeinen lomapäivä! Heräsin ajoissa touhuilemaan ja nauttimaan leppoisasta elosta ja olosta. Annille heitin huonoksi menneen täkin. Neiti suorastaan rakastui siihen ja kun hetken päästä menin katsomaan tytteliä, niin huomasin hänen napanneen Esikon Tikrun poskensa alle. Hilpeä näky, täytyyhän sitä joka koirulilla oma unikaverinsa olla, eikös?

Lintulaudalla käy huikea vilske. Lauma punatulkkuja kinaa käpytikkojen ja talitiaisten kanssa. Oravat ovat suorastaan kelmejä. Kosti päivysti lintulaudan alla ja ylhäällä puussa istuva orava pudotti kävyn suoraan kattiparan päähän. Hupaisinta oli, että Kosti siellä maassa selvästi "päkätti" oravalle harmiaan. Oliko tuo sitten vahinko vai tarkoituksellinen teko, hilpeät naurut se meille sisältä katsoneille aiheutti.

Minä kaivoin jämälankalaatikkoja taas ja innostuin tekemään Auringonkukkasukkia, ensimmäinen on valmis.

Wollmeisen Safrania ja itsevärjättyä keltasävyistä sukkalankaa.

Kupissa hautuu Clipperin valkoista teetä piparmintulla. Että sellainen makoisa sunnuntai!

Iloa teidänkin sunnuntaihinne!

Teppo

Teppo, pikkuinen huuhkaja on hän. Esikoiseni on loputtomiin hokenut, että tahtoo huuhkajan. "Ompele äiti huuhkaja!" "Tahdon huuhkajan heti!"

Yleensä oikaisen nämä vaatimukset singahtamalla marketin Scleich-hyllylle. Nyt ei auttanut sekään sillä ei edes pöllöä ollut sillä hyllyllä.

Tänään sitten pojan opettajan kanssa keskustellessani ja pohtiessamme ongelmallisten taksimatkojen apukeinoa struktuurikirjan lisuketta, ehdotin josko tekisin pikkuisen huuhkajan siihen koristukseksi. Kirjanen on pojalle automatkojen ohjekirjaksi tarkoitettu, estämään intoa irroitella turvavöitä ja kuskin häirintää ehkäisemään myös. Huuhkajan markkinoin hänen taksikaverikseen, Teppo vahtii ja hoivaa, lohduttaa ja kuuntelee salaisuudet. Teppo on  myös riittävän pikkuinen mukana, vaikkapa taskussa kuljetettavaksi. Teppo lähti juuri tunti sitten poikasen kanssa yöunille viekkukaveriksi. Tärkeä tehtävä sekin. Nukkukaa hyvin molemmat poijjaat.

Minun mieleni on tänään suruisa, kuulin illalla Esikon erityis"kaverin" menehtyneen yöllä. Julma muistutus siitä, että osa erityisistä on hyvinkin vakavasti sairaita. Vahvistavia ajatuksia vanhemmille ja perheelle. Olette ajatuksissani.

Olivenstrasse

Valmiit! Oliivisukkani! Miten herkkua lankaa tämä paksumpi Zauberball onkaan.

Oliivisukat

Lanka: Schoppelwolle Zauberball Stärke 6, väri Olivenstrasse, menekki 78g

Puikot: Addin alumiiniset 2,5mm

Silmukoita: 56/14 puikolla

Fiilis: Niin herkkua, niin herkkua

Olen varmaankin hehkuttanut tätä väriä jo kyllästymiseen asti, mutta nyt on pakko hehkuttaa myös itse lankaakin. Vaikken pidä ollenkaan ohuemman Zauberin neulomisesta, niin tämän neulomistuntuma on jotain aivan infernaalista. Lähelle vetävät Wollmeise ja Punta Yarnsin sukkalangat. Voi sentään! Onko se pakko hankkia jokin muukin väri paksummassa versiossa. No, laitetaanpa pohdintaan.

Voin vain suositella, ostakaahan kaupat tyhjäksi, etten minä voi:)

Viikkoani on ilahduttanut myös Raitalammas. Hän lahjoitti tällaisen upean tunnustuksen minulle. Nöyrin mielin ja kiitollisena sen otan vastaan.

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat

1. Milloin aloitit blogisi?

Hetkinen - tätä pitää käydä ihan tarkistamassa. Näyttäisi olleen 1.11.2008.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan arjesta, perheestä, erityislapsesta, eläimistä, luonnosta, yhteiskunnallisista asioista, elämästä yleensä, käsitöistä. Mitä mieleeni juolahtaa. Blogini taitaakin olla enemmänkin sellainen lifestyle-blogi kuin pelkkä neule- tai käsityöblogi.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ei varmasti mikään, mutta tiedän meidän jokaisen olevan ainutlaatuisia yksilöitä, joten eiköhän sitten myös bloginikin ole, hih!

4. Mikä seikka sai sinut aloittamaan blogisi kirjoittamisen?

Kyllästyin kirjaamaan kaikkea päiväkirjoihin ja muistikirjoihin. Halusin myös muistiinpanojeni olevan jossakin koottuna yhteen paikkaan kuvineen kaikkineen. Myös se seikka, että asun aika lailla kaukana kaikesta sosiaalisesta toiminnasta teki sen, että muita samoista harrastuksista kiinnostuneita oli alkuun helpompi "huhuilla" tätä kautta. Nykyään jo toki käyn neuletapaamisissa ja muissa tapahtumissa, mutta alkuun noin.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Tämä on juuri nyt haluamani tyylinen, minun näköiseni. Olen moneen kertaan yrittänyt ulkoasuakin muuttaa pelkistetyn vaaleaksi/valkoiseksi, mutta ei se silloin näytä minulta. Olen värifriikki ja sen tulee näkyäkin sävyjen syvyytenä tässä blogissa.

Tämä pitäisi myös jakaa viidelle blogille eteenpäin. En mitenkään pysty valitsemaan vain viittä hurrrjan pitkältä lukulistaltani. Jaan tämän siis teille kaikille, poimikaa mukaanne!

Iloa torstaihinne, menen miettimään mitä aloittaisin. On se niin vaikeaa, mulla ei varmaan oo riittävästi lankaa!

Hetkiä päivän varrelta

Päiväni alkoi kerrassaan iloisissa merkeissä. Postipoika muisti minua tällaistella mukavalla lähetyksellä!

Nämä saapuivat Lila-kullalta tänään!

Eikä siinä vielä kaikki

Myös nämä Amy Butlerin kaavat olivat kuoressa. Olen ihan sanaton ja liikuttunut. Ihania!

Hennon vaaleanpunainen tiskirätti, näitä ole ennenkin saanut Lilalta ja erinomaisiksi olen todennut. Upeita virolaisia nappeja, tuoksu on yhä nuuskuteltavissa. Olet sinä ystäväiseni aikamoinen.

Apurini, nälkäinen kisu yritti saada kuoresta osansa, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Voiko vihreitä silmiä muka vastustaa? No, eihän sitä voinut vaan kissa kylmältä verannalta sisälle ja pötyä pöytään.

Oli pakko ottaa myös kuva portaistamme, jotka ovat kyllä aika pelottavassa kunnossa

Ja kun olin tämän kuvannut ja käännyin takaisin sisälle, osui katseeni pölyiseen verannan nurkkaan. Katsokaas mitä sieltä löytyi!

Onkohan nuo nyt sitten valmiina odottamassa portaissa kaatujaa? En tajua missä välissä Miehekäs on nuo meille haalinut:) On sillä huumorinkukkanen kohdillaan.

Harakka huttua keitti

Huttuilin siis viikonloppuna pitkästä aikaa ja olipa terapeuttista!

Ensin hiukan synkeämpää..

Fazerin sininen ja Nuuskamuikkunen

Ja sitten hiukan keväisempää ja raikkaampaa

Paratiisikukka ja Kevätkukka

Kaikissa pohjalankana Regian ohut sukkalanka.

Kyllä se varmaankin on myönnettävä, etten taida tästä "hulluudesta" toipua ollenkaan. Tilasin jo koevärjättäväksi suomenlampaan sukkalankaa, ihan vain koska polttelee niin kovasti nähdä miten se puolestaan käyttäytyy värjäyksissä.

Ensimmäinen virallinen lomapäivä on siis alkanut värikkäissä tunnelmissa. On muuten aikamoinen saavutus vyyhtiä neljä kerää vyyhdeiksi neljän kissan vaaniessa siinä lähistöllä;)

Vanhan koiran uudet tavat

Niin, olen nyt ollut reilut neljä viikkoa kahvilakossa. En tänä aikana ole myöskään juonut mustaa teetä lainkaan. Oloni on huomattavasti parempi, ei kokonaan oireeton reuman osalta, mutta kuitenkin parempi.

Mitäs sitä sitten kuumana juomana on tullut hörpittyä? No, sitä mustaherukkamehua meni alkuun ja sitten aloitin sitkeän tutustumisen erilaisten juomien maailmaan. Parhaiksi olen todennut erilaiset yrttijuomat, vihreän ja valkoisen teen sekä ennenkaikkea tuon rooiboksen. Erityisesti sellaisen ostaminen Fair Trade-pakkauksena lämmittää mieltä. Hunajan kanssa oikein namia. Ongelmallisinta on ollutkin juomien juominen kodin ulkopuolella. Monissa kahviloissa on surkeat teevalikoimat ja niinpä laukustani löytyykin nykyisin pikkuinen pussukka, josta nappaan teepussini esiin kuuman veden saatuani. Myöskään hunajaa ei ole juurikaan monessa paikassa ja nykyisin myös joko tummaa ruokosokeria tai vaihtoehtoisesti kandisokeria on pikkurasia samaisen kaikennielevän laukkuni kätköissä. Näin toimien ei tule paha poru vaikka valikoimat olisivatkin surkeita.

Myös tämän voisin teille esitellä:

Uusi vessan ovi!

Mutta - mietitte tietenkin, että johan on typerä eukko kun tavallista vessanovea esittelee. Mitäs sitten tapahtuikaan edelliselle? Sille tapahtui Esikko Erityinen, joka kiukuspäissään potkaisi jalkansa siitä läpi. Ei ole helppoa murkkuikäisellä eikä varsinkaan, kun kognitiiviset taidot ovat rankasti huonommat kuin muilla ikäisillään. Mennyt vuosi oli erityisen rankka, enkä odota tästä juuri sen helpompaa.

Sen sijaan Esikon kouluun otin tiukan linjan, ihan joka juttuun minun ei tarvitse singahtaa avuksi eikä ihan kaikkeen reagoida. Hän on juuri siksi ryhmässään, että sieltä löytyisivät ne valmiudet hänen kanssaan toimimiseen. Ulkopuoleltakin on saatu tukikeinoja oikein konsulttityönä, joten nyt lienee oikeus ja kohtuus, että minäkin voin enimmäkseen keskittyä niihin töihini. 

Maiskis!

Maiskis-sukat

Lanka: Itsevärjätty uudempi Nalle 100g/260m

Malli: Perussukka

Silmukoita ja puikkoja: 48s/12s puikolla, KnitPron koivupuiset 2.75mm

Fiilis: Maiskis, nami nami!

Tässä vielä lähikuvaa. Katsokaa ja kauhistukaa sillä koetin paksumpia puikkoja ja ei ole kyllä minun juttuni. Jälki on kyllä melko hyvää, mutta joudun ihan pää punaisena puristamaan noita puikkoja ja kiskomaan koko ajan lankaa tiukemmalle. Nämä matkaavat ystävälle jos hän vain huolii:)

Nyt taidan suunnata nenuni vyyhdinpuuni luokse - väripata lähettelee kutsuhuutojaan tuolla.

Ai niin, saako hehkuttaa, se on loma ny!

I´m in love!

Tässä hän on - suuri värirakkauteni - Schoppelwollen Zauberball Stärke 6 väri Olivenstrasse.

Olin tuota eri puolilta pitkään kuvista tiiraillut "sillä silmällä" enkä kuitenkaan oikein raaskinut millään yhtä kerää pelkästään ostaa. Sitten tuli tieto messuista Wanhassa Satamassa ja tajusin, että voisihan sitä tilata tuon sieltä noudettavaksi. Ei kun kiihkeää naputtelua Kujeen  kaupassa ja kas, suuri rakkauteni lähestulkoon hyppysissäni. Äsken sen sitten korkkasin ja voin vain huokailla ja ihastella, niin minun värini: I´m in love!

Olen muita keskeneräisiä töitä yrittänyt saada valmiiksi, mutta silmät vain palaavat aina uudelleen ja uudelleen tämän luokse. On se kaunista lankaa..

Messuja ystäväeliksiirillä

Tänään siis heti aamusta nenu kohti Helsinkiä ja Wanhan Sataman käsityömessuja! Ennen sinne menoa kohtasimme ystävä-kullan kanssa Forumissa. Hiukan aamiaista nassuun, niin johan jaksoimme tarpoa. Ratikat olivat niin ylikansoitettuja, että päätimme kävellä, ei ollut pitkä matka ja messutkin löytyivät hyvin.

Osuimme varmaan siihen kaikkein pahimpaan sumaan eli ovien aukaisun aikaan. Tungosta liikaa kyllä minun makuuni, mutta rauhallisesti kiertäen katsastus sujui. Ja - löytyihän sitä kaikenlaista mukavaa. Olin etukäteen päättänyt pienen budjetin, jonka raameissa kyllä sitten pysyinkin oikein hienosti.

Tässä suurin osa siitä mitä mukaani tarttui:

Hannele Hämäläisen ihania keraamisia eläinnappeja. Olen ihan hassuna noihin.

Punta Yarnsin Merino Sockia. Tähän olen tykästynyt myös ja kovasti. Noita on varastossa jo useampi väri.

Ihanainen kissamuki, sisäpuoli on tummanruskeaa lasitetta.

Kaunis, kaunis pikkulaukku. Tulee tarpeeseen. Sisällä on veteketjutasku ja paikka kännylle.

Näiden myyjiä en valitettavasti kummankaan muista ja se harmittaa sillä lisäostoksia tahtoisin tulevaisuudessakin tehdä.

Noiden kuvissa olleiden lisäksi toin lapsukaisille pienet tuliaiset. Esikolle soittorasian, joka soittaa Pink Pantheria, Neiti Nökölle Virkkuukoukkusen hauskan kännykotelon ja Kuopus Kepposelle näköisensä kaulakorun.

Ja olihan lapsille viemisinä myös Lilan tuomia karkkipusseja ja suklaata. Esikko sai Lilalta ihan omat silmukkamerkkinsä ja pienen sydämenmuotoisen suklaarasian, näin ne vain vilahdukselta niiden kadotessa innokkaisiin käsiin.

Lila oli myös neulonut minulle ja Nökölle kummallekin omat Annikset. Minun Annikseni on turkoosi ja tuossa alapuolen kuvassa, mutta neiti kiikutti omansa jo jonnekin talteensa. Se oli sellainen kaunis marjapuuron punainen. Ihana olet ystäväiseni, yllätän sinut kun sitä vähiten osaat odottaa, usko pois!

Nämä napit olin tilannut Lilan taannoiselta Tallinnan matkalta, mutta eihän tuo rontti rahaa niistäkään huolinut. Voi nami miten ovatkaan makuuni, ihan jokainen.

Nyt vain kaikki ne liehukejakut valmiiksi, joihin nämä tulevat:)

Tässä ihanainen Annikseni.

Kyllä onkin tullut käveltyä tänään. Taitaa meillä molemmilla olla aika jäykkä olo juuri nyt, arvaanko oikein;D ?

Mutta oli se sen arvoista. Kiitos loistavalle seuralaiselleni.

Valo on täällä!

Totta se on, valo on jälleen täällä! Ihana asia, huomaa valon lisääntymisen jo siitäkin, että iltasella autoillessa ja pelkääjän paikalla neuloessa, näkee tikutella liki seitsemään asti.

Tiistaina olimme pienen ryhmän kanssa koolla Länskärineulojien tapaamisessa Nummelassa. Meitä oli koolla kolme + yksi nuoren polven edustaja. Hän kyllä edusti ihan täysivaltaisesti siellä, terveisiä vaan teille kaikille paikalla olleille.

Tikuttelin siellä tapaamisessä näitä alla näkyviä. Jännitysmomenttina oli, riittääkö lanka ja niinhän siinä kävi, ettei riittänyt. Mutta kaivelin värjäyslaatikkoani ja löytyi eri laatuinen sukkalanka, joka kuitenkin väritykseltään oli lähes identtinen, joten eipä tuota huomaa kyllä kukaan, että varalangalle on jouduttu:)

Tässä siis:

Karnevaalisukat

Silmukoita: 16s/puikolla yhteensä 48s

Puikot: 2mm alumiiniset

Lanka: Itse värjätty Schoppelwollen 100% merino ja hitusen itse värjättyä nallea.

Langanmenekki: 102g

Tässä vielä hiukkasen lähempää, saa jotakin tolkkua korinpohjaneuleesta, jota käytin pintaneuleena. Aloittelin nämä varresta ja päättelin silmukoimalla kolmen puikon päättelynä. Pidän siitä tavasta, kärjestä tulee kauniin pyöreä siten.

Karvakaverit ovat ottaneet erittäin rennosti

"Mitäs siinä zoomaat?"

"Mami, kampaa mun masukarvat!"

"Hei, unohdit mut! Mäkin tahdon kuvaan."

Ylihuomenna sitten messuillaan. Minäkin aion sinne lauantaina Lilan kanssa. Ensimmäinen kerta elämässäni, voitteko uskoa! Tulkaahan moikkaamaan, ken tunnistaa.