torstai 23. elokuuta 2012

Valokuvaus se on niin helppoa!

Uskotteko?

Todistan sanani.


Kusti-kulta, olepas nyt paikoillaan hetkinen!


Ja kas tässä tulos!

No, oikeasti siinä välissä taisi olla liki sata kuvaa, joissa kaikissa mitä villein pään hyörinä ja tässäkin sitten värit ihan päin pylleröä, höhöö!

Sitten yritin kuvailla lankoja myyntisivulle. Mutta valo loppui eikä sisällä jaksa leikkiä iltavalossa kameran asetuksilla enää tähän aikaan. Palataan siis siihen asiaan sitten huomenna illalla.

Olen myös leikkinyt pidemmillä vyyhdeillä värjätessäni ja sain aikaan tämmöistä


Miehekäs kun vielä tekisi ne suunnittelemani vyyhdinpuut, isäukko myös on luvannut niitä tekevänsä. Mutta tiedättehän te meidät värjärit, emme jaksa millään odottaa kun kaikki pitäisi olla heti ja nyt.

Tunnustan myös, että olemme menossa viikonloppuna katsomaan kisuja, saapa nähdä mitä siitä seuraa. Vielä en varmasti uskalla vannoa, mutta onkos sitä koskaan käyty kisunpentuja katsomassa tulematta muutama kainalossa kotiin?


14 kommenttia:

  1. Voi Kustia :D Ihanan väristä lankaa! :)

    VastaaPoista
  2. Oi oi, oi, oi, oi, pentuja! Tunnustan että en juuri käy katsomassa kissanpentuja, kun... en uskalla :-D
    Onneksi aikuiset kissat ovat niin ihania, niin kuin tuo Kusti ♥ Mitkä tassut, mitkä masukarvat! Puspus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin sitä minäkin pelkään, tämä taitaa olla Pekan syytä kaikki tyynni;)

      Poista
  3. Kissuuksien kuvaamisessa on omat haasteensa =) Ihanan näköistä tuo vihreä lanka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, onneksi ei nykyään kulu enää filmiä:)

      Poista
  4. Voi karvakorvaa, Kusti on ihana. :) Ja mahtavan väristä lankaa.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa lankaa! Saa nähdä montako kissanpentua kainalossa tulet;) Ne ovat niin suloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Veikkaan, että huonosti siinä käy tai hyvin - riippuen hiukan katsantokulmasta;)

      Poista
  6. Ihanaa vihreää, aivan kuin sammalta. Olet rohkea, en uskaltaisi mennä kissanpentuja katsomaan. Vien paikalliselle eläinsuojelukeskukselle kissanruokaa, mutta en voi enää mennä katsomaan kodittomia kissoja. Haluan heti viedä ne kaikki mukanani ja kun en voi, jäävät ne epämiellyttävästi kummittelemaan mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri: kiitos:) Juu, ei mahda minkään - sydän heltyy kaikkien tuollaisten kanssa. Emppuakaan ei olisi sydän antanut periksi piikille mitenkään laittaa, olisi talossa sitten ollut vaikka miten monta kisua.

      Poista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.