tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kesä hoi!

Kunnon kesää odotellessa, oi tule jo!

Sehän nyt on varmaankin käynyt selväksi, että pidän keitoista, sopista ja muuten vaan juoksevasta muodosta ruoassani, eikö vain? Tänäänkin olen syönyt aamiaiseksi mustikkakeittoa ja jogurttia (sitä Activiaa, olen siis mainoksen uhri), lounaaksi lohisoppaa ja iltapalaksi kasviskeittoa. Näillä mennään myös seuraavien kanssa, kattilasta nämäkin tupsahtivat:



Ihanaiset vyyhtiystäväni: Banzai Boy, Noita Nokinenä ja Denim Girl.  En malta olla näitä nimeämättä ja osin jo siksikin nimeän, että lankakirjanpitoni heidät muruset tunnistaa. Näiden raakalanka onkin tällä kertaa hiukan ylelllisempää laatua eli villasilkkibambua, Tinttamarellista tälläkin kertaa.



Samaa värjäyspäivän erää nämäkin: Kesäkeiju, Mansikkapaikka ja Noitarumpu. L: huolisitko nämä alemmat luoksesi? Eivät puhuttele minua jostakin syystä ollenkaan.

Tänään on taas uskollinen ystäväni, pyykkikone, laulanut oikein urakalla. Aina vaan riittää pestävää, sehän nyt on selvä viisihenkisessä perheessä. Haikeudella aina välillä muistelen niitä lapsettomia aikoja, jolloin selvisi sillä, että pyöräytti koneen kerran tai kaksi viikossa. Nyt ei riitä edes kerran päivässä. Siltikin epäilen, että kun jälleen koittaa aika, jolloin poikasia ei pesässä enää olekaan ja kone taas pyörähtää vain sen kerran viikossa, valitan haikeana vuorostaan sitä.

11 kommenttia:

  1. Upeat värit! Vähän vissiin ristiriitaista, kun tykkään itse neuloa lähinnä yksivärisillä langoilla, mutta silti kuolailen näitä sun värjäyksiä. On vaan niin ihastuttavan voimakkaat ja elinvoimaiset värit :)

    Mie en taida pestä edes kerran viikossa pyykkiä, ellei sitten ole pakko saada puhtaaksi jotain tiettyä vaatetta, joka on päätynyt likakoriin. Asun yksikseni, juu. Olen tosin laiska vaihtamaan petivaatteita, joten siksikään ei yleensä tarvitse joka viikko pestä pyykkiä.

    VastaaPoista
  2. Tess: Kiitos=) Minä puolestani kuolaan muiden ihania semisolideja, hih! Niinpä, minä vien välillä lakanapyykin pesulaan, erityisesti mikäli samaan väliin tulee pyyhkeitäkin paljon. Hermo lepää puhtaita valmiina hakiessa, siltikin harvinaisempaa herkkua.

    VastaaPoista
  3. hmmm :) myytkö sä noitä värjäilyjäs? :)
    keskimmäisen ainakin voisin ostaa :)

    VastaaPoista
  4. Peikkotyttö:) En minä myyntiin näitä, ihan harrastuksena vain;D

    VastaaPoista
  5. no voi rähmä..:(
    millä aineilla värjäilet ja millä tekniikalla kun noin kivoi lankoi tulee?:)

    VastaaPoista
  6. Oih ja voih! Otanhan minä mieluusti suojiini nuo:) Minun pitää sitten taas keksiä sinulle jotain kivaa ylläriä;) Ajatuskin on jo olemassa, hih!
    Ihana muuten tuo yläkuva sinulla eli nuo voikukan höytyvät. Oman pihan otosko?

    VastaaPoista
  7. Peikko:) Aivan ihana nikki sinulla;D

    Ashfordin villaväreillä olen tähänastiset värkännyt, omani olen pikkupurkkeina ostanut Tinttamarellista, mutta varmasti on muitakin ostopaikkoja ja hyviä värejä.

    Minun tekniikkani on ihan dippailua mielen ja intuition mukaan. Mitä enemmän värejä per vyyhti sitä työläämmäksihän tuo menee ja aikaakin silloin uppoaa tuohon touhuun enemmän, mutta kuten voi huomata, kun näille antaa pikkusormen niin vievät koko käden ja lopunkin ruodon;)

    VastaaPoista
  8. kiitos :) jep niinhän ne vie, itse jo koolailuja kokeilleena voin myöntää :)

    VastaaPoista
  9. Lila: Omalta pihaltapa hyvinkin:)

    Peikkotyttö: Koolailu on myös ihanaa.

    VastaaPoista
  10. Ihanat värjäilyt. En ookaan koskaan kyseisiä villavärejä kokeillut, mutta upeita värejä näyttää tulevan.

    VastaaPoista
  11. Katju: Kiittää tää:) Olen itse ajatellut seuraavaksi testata Emo-Tuotannon värejä.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.