Hissutellen

Minun viikkoni on alkanut toipilaana hissutellen ja suurimmaksi osaksi nukkuen. Onneksi on ollut tuo Miehekäs, joka on hoitanut yhden jos toisenkin pakollisen asian. On postittanut ja kuvannut ja ladannut. Toimittanut lapsukaiset oikeisiin osoitteisiin ja juossut minun asioillani. Kiitos kaunein siis hänelle. Vielä tassuttelen tämän ja huomisen kotosalla, toivottavasti tuo kipeä keuhkoputki (vaiko rintalasta) siinä ajassa asettuu. Se olikin välillä jo niin kipeä, että piti ihan tuonne aluesairaalan päivystykseenkin lähteä. Aikamoisen kipulääkearsenaalin kanssa sieltä kotiuduin. Eivät he tienneet mistä moinen. No - viime yön jo nukuin heräämättä uutta kipulääkettä ottamaan eli ehkäpä se tästä kuitenkin asettuu, oli mikä oli.

Mutta se niistä valituksista, olette jo varmaan saaneet tarpeeksenne.

Vaeltelin teekupposen ja kameran kanssa tässä tuvan ja verannan väliä ja tällaisia sieltä löysin

tassu poskella nukkujan, niin hyvällä kerällä, ettei oikein saa edes selvää missä pää ja muu

puhdasta lakanapyykkiä oven päällä (kukaa muu tunnustaa kuivattavansa näin talvella?)

ja jääkukkaset verannan ikkunoilla (tässä kohdin taas murehdin sitä järkkäriä, jota minulla ei ole)

mutta tästä se viikko taas lähtee, oikein hyvää sellaista teille jokaiselle.