Niin, vaihteeksi on kädet, lähinnä ranteista sormiin päin kipeänä ja turvoksissa. Onneksi ei hirmuisen pahasti, mutta kuitenkin sen verran ettei neulomisesta eilen tullut mitään. Myöskään sormuksia en saa toistaiseksi pois, yleensä ovat hyvin löysällä. Tänään tuntuu hiukkasen paremmalta, mutten ota riskiä vielä uudelleen kipeytymisen pelossa.
Aijai, tein ikkunaostoksia netissä. Kiertelin suosikkilankakauppani läpi ja kuolasin näppiksen märänpuoleiseksi. Mitään en kuitenkaan ostanut. Olen todella yrittänyt olla selkärangan omaava neuloja. Tavoitteeni on ollut vähentää lankavarastoani radikaalisti ja olenkin siinä onnistunut ihan kiitettävästi. Tämä on kyllä ollut lähinnä pois myymisen ansiota. Mutta ei auta - raaka totuus on, etten näillä vaivoilla pysty sellaista määrää koskaan neulomaan pois. Niinpä varastosta on pikku hiljaa seulottu pois kaikki sellainen lanka, jota en usko käyttäväni. Ja uutta olen hankkinut hyvin vähäisesti, mutta sitäkin harkitummin. Voin siis olla tyytyväinen.
Tänään on Esikon asuntolapäivä, käytännössä tarkoittaa sitä, että menee koululta asuntolaan parkkihoitoon ja illalla ennen kahdeksaa haen kotiin. Tuon tavoite on ollut totuttaa häntä uusiin ihmisiin ja ryhmäytymään, samoin tarjota hänelle omia juttuja ja lomaa meistä kotijoukoista. Toki samalla pieni hengähdyshetki meille kotiporukoille. Normaali sälli tulee kotiin siinä puoli neljän aikaan ja ennättää pistää koko kodin hyrskyn myrskyn reilussa puolessa tunnissa minkä jälkeen minäkin kotiudun. Isänsä on usein tuohon aikaan iltatöillä ja poitsu on sen aikaa sisarusten valvonnassa. Ei toimiva ratkaisu, mutta pakon sanelemaa. Alkuun noista tukiperhe- ja asuntolapalveluista oli huono omatunto, mutta nyttemmin olen tajunnut, ettei se kannata. Totuus on kuitenkin se, että ei varmaankaan kukaan vanhempi jaksaisi juosta uhmaikäisen tavoin juoksevan vilpertin perässä ilman mitään taukoja vuodesta toiseen. Toisaalta myös on nyt nähnyt pojan itsensä nauttivan omista hengähdystauoistaan.
Puikoilla on ollut nyt Ilun ihanaista Oisko maata armaampaa, toinen sukka valmistunee piakkoin, kunhan käpälät antavat myöden. Myös Esikon viheriäiset on aloitettu, ehkäpä jonakin päivänä pääsen yhden työn ihmeeksi. Not yet..
Olen kyllä nauttinut myös säistä sillä vaikka onkin kylmä, niin se loskainen talvikeli on paljon kurjempaa ja nyt on niin valoisaakin.
Ei kun jatkamaan uraäidin loputonta työsarkaa..voikaahan hyvin siellä eetterissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.