Ikävä ja haikea käsikädessä

Niin, kuva taitaa kertoa ainakin osan eli ikävä kesää, varsinkin kuvan myöhäistä iltaa takapelloilla. Näitä pellonreunoja tulee aina kesäisin kierrettyä kilpaa jänislauman kanssa. Anni on kerran tehnyt valjaissa sellaisen voltin jäniksistä riehaannuttuaan, että kesti hetkisen ennen kuin neiti saatiin solmustaan ulos. Nykyään osaamme jo hiukan varoa sinkoilevia pitkäkorvia.

Jollakin tapaa tämä päivä on ollut sellainen, että sitä kuvaa jotenkin parhaiten tuo sana "haikea", en tiedä miksi. Mutta sellaistahan se elämä on välillä pulppuilee pelkkää iloa, välillä ollaan haikeita, koetaan ne kaikki upeat elämän värit. Toista ei olisi ilman toista. Iloa tähän päivään tuo niinkin arkinen asia kuin: lapset siivosivat kaatopaikan autostani, siis sen Ämmässuota muistuttavan. Rontit vielä tohtivat ihmetellä kauheaa siivoa, katseita peiliin tenavaiset

Aika-ajoin tulee juttua työkavereiden ja muidenkin hiukan oudompien ihmisten kanssa siitä, että asumme maalla ja osan on ollut vaikea hahmottaa miten maalla. Ei ole huolta naapureiden häirinnästä sillä niinkuin alla näkyvästä kuvastakin näkee: noin kaukana on lähin naapuri. Eivät nyt ihan häiriöksi asti ole, eikä tarvitse pelätä vaikka kelteisillään vehtaisi. Tuota matkaa tullee tietä pitkin n. 800m ja linnuntietä jonkin verran vähemmän. Saamme olla hyvinkin rauhassa.