Iloista vappua!

Pikku hiljaa alkaa pihamaa kuoriutua talviasustaan, vanha tuhti pihamänty odottaa keinujaa. Piskuinen punainen muovikeinu antaa hurjan laajat kaaret keinua, hiukan on vain katsottava, ettei kukaan juuri silloin aja pihaan samaan aikaan. Olen testannut, korkealle pääsee..

Ruusupensas on vielä aivan kuiva käkkänä, mutta juhannukseen mennessä sekin kukkii yleensä upein valkoisin terälehdin.






Tämä työmaa tässä taitaa odottaa minua, harava verivaahteraan jo nojaa kärsimättömän oloisena. Sireenipuskien rivistö tarvitsisi huolehtijaa, huonoja pitäisi leikellä hiukan pois. Tunnustan, etten ole mikään puutarhaihme, mutta pikku hiljaa yritän itseäni viritellä, että tulisi näitä ressuja hoideltua edes sen välttämättömän verran. Mutta vapustahan minun piti tuumata jotain: tosiaan on meillä otettu rennosti, juotu simaa ja syöty tippaleipiä.

Kuopus Kepponenkin löysi heti itselleen ominaisen asennon ja paikan

Pihakeinuun oikaisi ruotonsa paljain jaloin välittömästi, kun sen saimme varastosta pihalle kannettua. Ei auttanut varoittelun toipilaasta olosta eivätkä mitkään, hän on kuulemma terve jo, toivotaan niin. Kuumeet ovat tästä talosta ainakin toistaiseksi poistuneet, kuivavaa ja parantuvaa näppylää löytyy kyllä ja karmean kuuloista yskää, mutta paranemaan päin siis ja hyvä niin.

Keskeneräisiä sukkia tikuttelen tasaiseen tahtiin, kahdet ovat yhtä aikaa tekeillä, etten tylsistyisi, toivottavasti pian valmistuvat. Olo on kuitenkin auvoisen tyytyväinen sillä tällainen hiukan pidempi viikonloppu tekee terää. Saa nukkua hiukan myöhempään ja olla öllötellä muuten vaan. Ilma on mitä ihanin, nautitaan siitä ja toisistamme.

Z