Siis minähän en leivo kuin äärimmäisessä hädässä pakotettuna, mutta Kusti Pölyhuiska senkin edestä. Ei tarvitse kuin ottaa syliin ja jo alkaa joka antura harottamaan ja leipomaan joka ilmansuuntaan. Höpsö katti ja järjettömän suuret nuo anturat. Yllä on kuvattuna etutassu. Katti on muutoinkin nyt kesän lähestyessä jotenkin haalistunut väriltään, ihan tuollainen helmenharmaa, vatsanalus sitten puolestaan kermanbeige.Olen möyhinyt viime päivät tuolla puutarhassani. Pakko tunnustaa, että vuosikymmenen jos toisenkin hoitamatta olleet pensaat vaativat aika tavalla työtä tullaakseen jälleen elinkelpoisiksi ja siisteiksi. Noita pensaita on laskujeni mukaan tosiaan parikymmentä, osa surautettiin ihan surutta maan tasalle ja haettiin taimikaupasta tilalle viher- ja valkoherukkaa. Nyt vielä syreenit kun saisi siistiksi ja pihan lopullisesti haravoitua voisi olla itseensä jotensakin tyytyväinen.
Viime päivät ovat olleet suorastaan syntisen kauniita, ei vain pysty olemaan sisällä kovin kauaa jos ei ole pakko ja hyvä niin. Pitäähän tuota kaunista näkyä ladata sieluun talven varalle, eikös?
Uskomatonta ajatella, että aivan pian on kesä, ihan hetki sittenhän oli joulu vai muistanko väärin? Mutta nyt on pakko taas rientää - luonto kutsuu - pihalle.
Z
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.