sunnuntai 8. elokuuta 2010

Poika, sakset ja kynä


Jeps ja loiskis. Kuvasta voi päätellä mistä otsikko juontaa juurensa. Esikko on kätevä käsistään ja erityisen mielellään hän käyttää kynää piirustellakseen napansa ympäristöä,  keittiön pöytää ja seiniä muuten vaan. Myöskään vaatteet eivät ole mitenkään pyhitettyjä tihutöiltä. Tässä hetkenä muutamana ihmettelin, kun pyykistä löytyi useammat tällaiset harmaat pojan verkkarit omituisia palkeenkieliä ja tussijälkiä varustuksenaan. Huoh, ostamaan taas uusia, joilla kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. Mainittakoon vielä, että tuollaiset tussaukset ovat myös nuoren miehen leukaperissä, hänellä on kuulemma parta, jotta minäkin epäuskoinen sen tajuaisin, vissiin niin!

Toisaalta Esikko taas tänään räväytti minulle muhkeat naurut. Tuli aamusella olohuoneesta hyvin hartaan ja vakavan näköisenä ja sanoi: ”Minä sitten alan katsomaan Puumanaista torstaisin.” Mainoksen uhri taitaa olla tuo kaveri. Kysyin kuitenkin ihan vakavalla naamalla, että: Onko se hyvä sarja? On kuulemma.

Tämän päivän saldo on kaksi rikottua lasia, yksi lautanen ja yksi pudotettu seinäkello. Näistä viimeisen saimme korjattua vaikka hajosikin osiin. Kaiken takana yllättäen hirmuisen pitkäksi venähtänyt Esikko, jonka ennestäänkin hutera karkea- ja hienomotoriikka ei toimi nyt kasvun myötä senkään vertaa. Rymistelee hoippuen minne sattuu lähes 180-senttisellä varrellaan pääasiassa hyppien ja osin juosten ja kolhii itsensä tämän tästä. Jokin päivä kolauttaa vielä itsensä karmiin sattuessaan hypyn aikana sen kohdalle. Heppailussa sentään onneksi edistyy, istuma-asento alkaa olla sellainen kuten kuuluukin. Kaiken tämän tohistelun välimaastossa tyhjentää jääkaappia valon nopeudella tai jos ei tyhjennä niin jättää auki. Sehän se tekeekin hyvää kylmälaitteille näillä helteillä. Miehekäs tuossa jo uhkasi hankkia jääkaappiin lukon, mutta jospa ei ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä, toivon.

Eilinen ja toissailta on kului itkien sitä, ettei vielä päässyt kouluun eikä ihan huomennakaan. Muut lapset sentään ovat ”normaaleja” ja hieman pitkin hampain sinne tahtovat. Ehkäpä uudet reput ja muut tykötarpeet auttavat siinä nihkeydessä.

Taidan suunnata tästä vielä markettiin verkkariostoksille.



2 kommenttia:

  1. Poikien kanssa saa kyllä tottua monen moiseen. Meillä on leikattu pitkiä kalsareita lyhemmiksi sekä mm. tukkaa. Pojat on niin vikkeliä touhuissaan ettei ajatuksissa ehdi mukana pysyä.

    VastaaPoista
  2. Kesän Lapsi: poikain tekosia tosiaan riittää, välillä riittää huumori, välillä ei. Ehkä vielä joskus hekotamme näillekin jutuille kunnolla.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.