sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Talvinen sunnuntai

Ulkona on aika tavalla pakkasta, 15 astetta ainakin tässä meillä. Ihan en ulos uskaltaudu, mutta täällä tuvassa uunin lämmössä on mukava touhuta. Näen tästä ikkunan äärestä lintujen ruokintapaikalle oikein hyvin. Käpytikka on joukon kingi, rohmuaa noita talipalloja muiden nokan edestä. Komea mustarastasherra on myös vakionäky, talitinttejä kovasti ja ehkä kerran olen tänä talvena punatulkun nähnyt. Tarkka etiketti vaikuttaa linnuilla olevan ruokailun järjestyksestä ja siitä kuka ensin ja mitä.

Otin tuossa pari päivää sitten KyJy-työnä olleen pipon tekeleen käsiini ja purin sen pois. Aloitin siitä yllättäen sukat, pidän väreistä kovasti. Tämä on itse värjättyä uudempaa Nallea, hurja väri-iloittelu. Näissä otin myös käyttöön nuo puiset Knitpron Cubicsitkin. Pidän kovasti näillä neulomisesta. Olen Kollagen kanttipuikkoja (metallisia) aiemmin koettanut, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Puiset sen sijaan kyllä, ihanat!


Pukkasin nämä nyt sitten vuorostaan tuonne Neulomon 12 sukat vuodessa tempaukseen. Eiköhän nämä tämän vuoden aikana valmistu, heh!

Dippauksiakin taas on muutama näytettäväksi asti:


Viimeiset villasilkkibambut tällä erää taas:)

Iloa teidänkin sunnuntaihinne, nautitaan joko pakkassäästä tai sitten siitä takkatulesta.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Joulun toivelahja?

Jouluhan oli ja meni jo, mutta Esikolla oli jouluksi aivan ehdoton toive, joka saada ja jota pitäisi päästä käyttämään: lumikola! Tietenkin kummisetänsä sellaisen hänelle hommasi, mutta koska Esikko on jo raavaan miehen kokoinen piti kolankin olla aikuisten kokoa. Ongelmana vain joulun aikaan oli, ettei tuota kolattavaa juurikaan ollut. Mutta niin ne vain tilanteet muuttuvat, nyt riittää lunta, jota kolata. Melkein joka ilta pukee poika talvitamineet päälleen ja lähtee hommiin. Hiukan tuota lunta ja kasoja on välillä oudoissa paikoissa, mutta nauttii hommistaan ihan suunnattomasti. Fyssari oli kovin tyytyväinen tästä, sanoi sen olevan mitä parasta fysioterapiaa ihan kotioloissa. Sitä perinteistä hyötyliikuntaa.

Näin sitä meillä kolaillaan (eilisen iltapäivän hämärässä napsittuja kuvia)



Pikku läjän dippauksiakin olen taas jaksanut tehdä, ihanaista villabambusilkkiä ja utuisia värejä


Olo alkaa olla jo paljon parempi ja lääkkeet ovat mielestäni tepsineet. Ensi viikolla lähden töihin taas yrittelemään. Ihan rauhallisesti kyllä aion ottaa, mutta kuitenkin ja viikon päästä meitä lähteekin pieni ryhmä innokkaita "villakoiria" liikenteeseen lahden toiselle puolelle. Ihanaa odotella reissua. 

Oikein leppoisaa viikonloppua teille kaikille, nauttikaahan vapaapäivistä keillä sellaisia nyt on.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Frida Kahlo-sukat

Jotakin valmistunuttakin vaihteeksi täältä

eli saanko esitellä 

Frida Kahlo-sukat





 
Frida Kahlot

Silmukoita: 16s/puikolla, yhteensä 64s, koko n.38
Puikot: 2,5mm bambuiset
Lanka: 100% merino, oma värjäys "Frida Kahlo"
Muuta: Tiimalasikantapää, sukan kärki silmukoimalla päätelty
Fiilis: Nams  ja maiskis. Lanka on ihanan pehmoista ja väristä pidin kovasti. Nämä päätyvät lahjalaatikkoon odottamaan saajaansa.

Räveltämöstä tarkistin, että olen nämä aloittanut jo 25. kesäkuuta 2011. Huh mikä valmistumisvauhti tällä rouvalla! Pukkaan nämä neulomon 12 sukat vuodessa tempaukseen.

Pakko laittaa vielä kuva eräästä, joka ottaa elämässä rennosti:)


Mukavaa keskiviikkoiltaa teille kaikille. 

lauantai 21. tammikuuta 2012

Talvinen päivä

Talvinen olotila on tainnut saavuttaa koko Suomen maan, myös meidät kuten kuvasta voi todeta


Emppu laitettiin ulos muutama tunti sitten  ja tuolla se poika hiihtelee lähimaastossa onnellisena. Huhuilen sisään sitten myöhemmin iltapäivällä. Nauttikoon nyt olostaan.

Empun elo ja kotiutuminen on sujunut muutoin oikein hyvin, mutta Kustin ja Kostin kanssa ei tule juttuun. Kusti on pannassa koska muistuttaa veljeään pitkine karvoineen ja Kosti taas pannassa koska uhittelee Empulle koko ajan. Mutta ei täällä kellekään muille ole vammoja tullut kuin Kostille itselleen, Emppu täräyttää kynnet nenään jos liian lähelle hyökkää. Nauroimme Kostiressua eilen, että alkaa pojan kaunis nenä olla kohta arpien raidoittama


mutta itseään kyllä saa tämä poitsu arvistaan syyttää kun ehdoin tahdoin tahtoo toisen kimppuun. Jospa ne poijjaat tästä saavat arvojärjestyksensä vielä kuntoon ja kyllä näinkin pärjätään ihan ok.

Minulla meni tauti keuhkokuumeeksi, sitä se ankara rintakehän kipu sitten oli. Nyt on tuplalääkitys ja tiukka lepokäsky loppukuuhun asti. Näin sitä nyt sitten on viisain tehdäkin - onneksi tikuttaminen ei ole raskasta ja vähintäänkin sallittua toimintaa. Täällä sitä nautitaan kisujen seurasta, kuuman höyryävästä teestä ja neulomuksista.

Leppoisaa lauantaita itse kullekin

tiistai 17. tammikuuta 2012

Hissutellen

Minun viikkoni on alkanut toipilaana hissutellen ja suurimmaksi osaksi nukkuen. Onneksi on ollut tuo Miehekäs, joka on hoitanut yhden jos toisenkin pakollisen asian. On postittanut ja kuvannut ja ladannut. Toimittanut lapsukaiset oikeisiin osoitteisiin ja juossut minun asioillani. Kiitos kaunein siis hänelle. Vielä tassuttelen tämän ja huomisen kotosalla, toivottavasti tuo kipeä keuhkoputki (vaiko rintalasta) siinä ajassa asettuu. Se olikin välillä jo niin kipeä, että piti ihan tuonne aluesairaalan päivystykseenkin lähteä. Aikamoisen kipulääkearsenaalin kanssa sieltä kotiuduin. Eivät he tienneet mistä moinen. No - viime yön jo nukuin heräämättä uutta kipulääkettä ottamaan eli ehkäpä se tästä kuitenkin asettuu, oli mikä oli.

Mutta se niistä valituksista, olette jo varmaan saaneet tarpeeksenne.

Vaeltelin teekupposen ja kameran kanssa tässä tuvan ja verannan väliä ja tällaisia sieltä löysin

tassu poskella nukkujan, niin hyvällä kerällä, ettei oikein saa edes selvää missä pää ja muu


puhdasta lakanapyykkiä oven päällä (kukaa muu tunnustaa kuivattavansa näin talvella?)


ja jääkukkaset verannan ikkunoilla (tässä kohdin taas murehdin sitä järkkäriä, jota minulla ei ole)


mutta tästä se viikko taas lähtee, oikein hyvää sellaista teille jokaiselle.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Repeämys maximus



Erotatteko tuosta yläpuolen kuvasta mitä siinä on? Siinä näkyy Esikon päälaen hiuksia, otsaa ja tyynyä sekä Timo Soini! Haluatteko tietää miten tuosta päädyin kuvaa napsimaan? Minäpä kerron: eilen illalla Esikko alakerrassa luetun unisadun jälkeen maanitteli minua itseään peittelemään.  Mutta tosiaan, sälperin lähetin yläkertaan ja könysin kipeillä koivillani kohta perästä. Kysyin Soinin tyynyn vieressä nähtyäni, että mikäs se tuo on? ”Timo Soini” , Esikko siihen selkeällä äänellä. ”Kukas sen teki?”, minä kysyin. ’”Piia teki”, Esikko vastasi.  No, eihän siinä mitään ajattelin, mutta sitten kuuluu vielä selkeä nuoren miehen ääni: ”Sano hyvää yötä minulle ja Timo Soinille”. Minähän sanoin ja kerkesin portaisiin, ennen kuin repesin. Tosin palasin vielä takaisin ja kysyin kainosti, että saanko ottaa sinusta ja Soinista valokuvan? Sain luvan.

Tänä aamuna älysin Esikolta kysyä, että olikos teillä koululla koululaisten vaalit? Oli ollut ja hän kuulemma äänesti Paavo Lipposta, höhöö! Voin kertoa, etteivät nämä kuvasta perheen yhteistä poliittista linjaa.

Mukavaa sunnuntain jatkoa itse kullekin.


perjantai 13. tammikuuta 2012

Tautitupa

Minun tammikuuni voisi kyllä nimetä tautikuuksi. Eilen oli annettava periksi ja mentävä jälleen lääkäritätiä tapaamaan. Keuhkoputken- ja poskionteloiden tulehdus ja jälleen kuuri. Tarpeellinen varmasti, en sitä kritisoi, mutta minua hirvittää syödä näin monia kuureja muutaman kuukauden sisään. No, ei mahda minkään. Jospa se tästä jatkuisi parempana, viimeistään tautikuun vaihtuessa helmikuuksi?

Olen lohdukkeeksi katsellut (en silitellyt, ei hätää, pöppiäiset eivät saavu vastaanottajalle) tätä viime viikolla  KyJyy:n arvontapalkinnoksi dippaamaani lankaa, häntä kutsutaan nimellä

 Takatukka tanassa



Lämpöistä kirkasta keltaista, oliivinvihreää, hentoa vaaleanpunaista ja harmaata.

Jännittävää nähdä kenelle tämän saan lähettää.

Meillä sataa täällä lunta ja maisema alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, miltä kuuluukin.

Nyt taidan hiipiä takaisin sinne huovan sisään teemuki muassani. Välttäkää te muut nuo riivatun pöpöt.

Edit. Huomasin mielenkiitoisen jutun bloggerissa, Chromella tämän tein ja täällä pystyy vastaamaan suoraan yksittäisiin kommentteihin. IE:n puolella menee sivu kokonaan jumiin kun avaa kommentit. Mistähän tässä nyt on kysymys?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kaikki maailman herkkulangat

Joudun tunnustamaan olevani aikamoinen snobi lankojen suhteen. Oikea kermapeppu, joka on koko neulomisuransa haalinut toinen toistaan herkumpia ja värisiä lankoja laariinsa. Mutta sitten tapahtui jotakin yllättävää: haksahdin värjäykseen, ihan aluksi koolaukseen Kool-Aideilla, mutta eiväthän ne minua mihinkään tyydyttäneet. Olen aina ollut kaikessa ryhtymisessäni sellainen: Pohjamutia myöden, kaikki mahdollinen tieto mulle-tyyppi. Niin se meni tässäkin ja varmaan vasta alkutaipaleella ollaan, mutta niin vain lensi ne koolaukset takaosaan kaappia ja klikkailin ostoskoriini Ashfordin värejä. Siitä se sitten lähti, paluuta ei ole. Nyt en edes muista milloin viimeksi olen ostanut jostakin kaupasta lankaa. Varmaan olen, mutten muista. Tänäänkin yritin surffailla lukuisissa nettilankakaupoissa ja jokaisen vyyhdin kohdalla aivoni raksuttivat: ” Pystyt itsekin värjäämään lähes samankaltaisen”. Voi apua, minuun on rakennettu langanoston estokoneisto! Vannon ja vakuutan kuitenkin, että aivan varmasti aion ostaa vielä muidenkin värjäämiä lankoja, viimeistään helmikuun alussa Tallinnassa jos en aiemmin, höhöö!

Teille tänne eksyville, koettakaa kestää höyrähdystäni. En voi taata sen taittumista ihan lähiaikoina, mutta yritän vältellä järjetöntä kuvasaastetta sentään niiden osalta. Tätähän ei lasketa järjettömäksi, eihän



Tulivat ja valtasivat työtason keittiöstä, perhe hiukkasen kohotteli kulmiaan jo.

Ja olihan minulla loistava laaduntarkkailijakin


tarkasti rontti vielä linssinkin kunnon



Näin se vaan pitkä viikonloppukin on jo lähes lopussa ja huomenna töihin ja kouluun taas.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille ystäväiset!


 

lauantai 7. tammikuuta 2012

Seikkailulauantai

Sillä välin kun minä aamupäivästä starttasin Kuopus Kepposen ja kaverinsa kanssa Nummelaan ja kohti keilarataa, pääsi Emppukin jälleen ulos seikkailemaan. Oikeammin saimme hänet suostuteltua sinne menemään. Teki taas monen tunnin lenkin tuolla maastossa ja lähiympäristössä. Tultuani takaisin, huhuilin tuolla hetken ja kas sieltähän se poju hipsi kohti sisätiloja taasen. Nyt siis vaikuttaa siltä, että osaa ja uskaltaa halutessaan tuolla ulkosallakin liikkua, joten vastedes en enempiä asiasta huolehdi.

Sillä välin kun poikaset keilasivat into piukeana. Kävimme neiti Nökön kanssa hiukan kaupoilla. Lisää raaka-aineita värjäyksiin ja hiukan herkkusta illaksi meille kaikille. Marimekon ohitse kulkiessani en voinut välttyä huomaamasta jotakin äärettömän herkullista, tummanpunaisen Muija-kuosisen peltipurkin. Olen pidempään etsinyt kunnollista katseenkestävää purkkia teepusseilleni ja nyt löytyi. Voi mikä herkku!


ja sinnehän ne pussit sievästi sujahtivat


Marimekolla on muutama kuosi, joihin höyrähdän enemmän kuin helposti ja tämä Muija on kyllä yksi niistä. Nimenomaan mustana ja punaisena. Alessa kun oli niin ei rokottanut lompakkoakaan kuin nimellisesti. Tällaisista löydöistä tuntee aina sellaista todellista löytämisen hyrinää. Turhamaistahan tällainen on, tiedän, mutta sallittakoon sekin aina silloin tällöin.

Ja nyt takaisin väripadan sekoitukseen, miehet hoitavat tänään ruoan valmistuksen, joten saan nauttia valmiiseen pöytään asettumisesta. Onnekas minä!

Kiitos vielä noista hunajalusikkavinkeistä, täytyy nuo katsastaa mistä järkevimmin tuon nappaisi.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Polttopuun laatu heikkenee vuosi vuodelta;)


Harvinaisen karvaista puuta..


ja antamiinsa joulukoreihinkin ihmiset pakkaa sitä sun sattuu;)


Sohvallekaan ei voi hetkeksikään oikaista, kun heti on koipien päällä jotain ylimääräistä..


Höh sentään tätä maailman menoa..

Ai niin, olihan minulla ihan tähdellistäkin asiaa. Etsiskelen itselleni tuon alapuolen kuvan kaltaista tai vaikkapa useampaakin hunajalusikkaa, varakappaleeksi sillä kaikkein parhaaksi osoittautunut juoksevan hunajan kanssa. Esikko vain harmikseni tykkää tuota pureksia ja pelkään sen olevan kohta entinen ja mites mää sitten hinajani kuppiin saan, kysyn vaan?


Tämän kuvan lusikan ostin Tampereen messuilta, mutta löytyisikö näitä nettikaupoista mistään? Tai muuten kätsysti ostamalla?

Leppoisaa loppiaista teille ihanaiset ja teretulemast te uudet lukijatkin:)

torstai 5. tammikuuta 2012

Litsis lätsis

Ihan karmeaksi heittäytyi keli eilen. Kuuttakymppiä pöröttelin kohti työmaata aamulla. Siltikin joku katsoi asiakseen siinä täydellisessä näkemättömyydessä lähteä ylämäessä ohitse, vanhalla Hiacella! Jotta ei niin väliä meistä muista liikenteessä menijöistä, höh!

Iltapäivään mennessä sitten kaipailinkin jo saappaita jalkaani, rämpiessäni nilkkoja myöden loskassa. Kysyn vaan, että mikä tämä tämmöinen talvikin taas on.

Edelleen kärsimme myös ajoittaisista sähkökatkoista, harmillista. Mutta eiköhän se tästä.

Emppu-poikaa yritin tallentaa filmille, hän heittäytyi hieman äkäisen näköiseksi


Emppu laittaa hauskasti korvat pohtiessaan taakse ja näyttää ihan Batmaniltä aina silloin, hihii!Huomaatteko myös, että pojalla on eriväriset silmät tuo meistä katsoen oikea on selkeästi päivänvalossa vihreä ja oikea sitten kullanruskea, David Bowien perillinenkö?

Poika myös istuu aina Miehekkään koulussa tekemällä turkoosilla pallilla katselemassa kun dippaan värjäyksiä, ihan selvä laaduntarkkailija minulla.

Tällaisia sieltä sitten tuli




tiistai 3. tammikuuta 2012

Hajukumit ja muut tilpehöörit

No, ei sentään hajukumeja, mutta sen sijaan uudet kalenterin kannet ja karkkivärisiä kyniä tuli hankittua uuden kalenterivuoden kunniaksi.




Hih, tunnustaako teistä kukaan muu potevansa samaa tautia? Eli siis, että aina kalenterivuoden alkaessa ja syksyllä on pakko söpöstellä ja hifistellä uusilla juttusilla. Piti oikein hankkia virkanaisen perusvarustekin, muumipenaali. Nyt kun vielä löytäisin sellaisen söpön ja juuri sopivan suuren ja pienen käsiväskyn, jonne kaikki maailman tärkeimmät tavarat saisin säilöttyä. Oikeastaan olen sellaisen jo löytänytkin, mutta se rökäle maksaa liian monta satalappusta, hui! Ei anna luonto eikä lompakko periksi sellaista hankkia.

Joulunkin saa kohta kerätä pois, ainakin jos on luottaminen kukkasten kuntoon


Minusta kaunis kyllä tällä tavalla rujonakin, enkä siis hennonut tulppaaneja vielä pois heittää vaan jään seuraamaan niiden rapistumista loppuun saakka.

Duhakin alkaa muuttua enää lieväksi röhäksi, elämä siis voittaa. Oikein nuhaisena helpottaa myös dipping-festivaalitkin. Kokeilkaapas vaikka. Ne minut taisivatkin näin nopsasti parantaa.



sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Note to self: Ensi uutena vuotena muista olla varovainen mitä toivot. Tänään herätessä ihan kaamea duha:)

Pitäisikö sitä toivoa paljon sairautta, josko sitten saisi terveyttä, höh:)

Lohdutukseksi voi upottaa käpälät Kostin sekavan pehmoiseen masuun

 ja nitkutella Frida Kahloja eteen päin


Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Meinasi ihan tippa tulla linssiin. Oikein mahdottoman hyvää uutta vuotta ihan kaikille! Tästä se taas lähtee.