Kävin tuolla Naukulassa lukaisemassa Mamman tarinointia taas ja tuli sieltä johdannaisena mieleen kertoa meidän ratkaisuja johtoja pureskelevien kissojen tuhojen estämiseksi.
Meillähän koko junioritiimi eli Velmu, Neela ja Pipsa ovat ihan höyrynä kaiken pureskeluun ja vaikka kuinka monta puhelimen laturia ja muuta johtoa on tuhoutunut.
Minä olen pikku hiljaa suojaillut johtoja näin
Siinä siis miniläppärini virtajohto. Olen sen ympärille laittanut tuollaista vankkaa kirkasta letkua. Letkuun tein määrämittaan leikkauksen jälkeen viillon sivuun ja johto sinne sekä sitten teippausta. On toiminut. Hieman olen erottanut hampaan jälkiä tuossa letkussa, mutta läpi ei ole päässeet. Yöksihän nuo otan tuosta aina pois ja laatikkoon muutenkin jos en tarvitse.
Toinen tepsivä keino meillä on olleet nämä ebay:stä tilatut "metallipintaiset" laturijohdot.
Tässä vielä läheltä minkälaista tuo pinta on. Näitä oli eri värisiä ja pituisia myynnisä eivätkä olleet kalliita. Toki eivät alkuperäistuotteita ole, mutta otan riskin tässä asiassa. En raaski ostaa koko ajan uusia alkuperäisiä laturijohtoja ja meillä nämä ovat saaneet olla rauhassa.
Tässähän sitä sitten yksi syyllisistä onkin. Katselin kuvaa ladattuani, että Velmu on kasvoistaan kovin miehistynyt nyt kesän aikana. Olikohan se niin, että metsäkissat aikuistuvat hitaammin ja hänenkin kohdallaan tuo vaikuttaisi kun tuntuu vieläkin kasvavan ja tuuheutuvan. Jos olisi ulkokissa niin varmaan olisi turkkikin vieläkin paksumpi. Murunen kuitenkin tämä mussukka - ei voisi sosiaalisempaa kattimaakaria olla.
Toinen keppostelu meillä on, junioreilla tämäkin, availla kaikki mahdolliset ovet. Myös kaappien ja olemmekin joutuneet kriittisimmät ovet kääntämään kahvat ylöspäin ja nyt on saaneet olla rauhassa ne. Vaatekaapille ja alusvaatelipastolle tulivat ne perinteiset vauvaesteet. En voi sietää sekaisia ja karvaisia kaappeja. Eri asia mitä mieltä muruset asiasta ovat, hih!
Onkos teillä muilla yhtä toimeliaita karvaisia ystäviä?
Tytölläni on kissa, joka on purrut monet johdot poikki ja kun johdot on piilotettu, niin on syönyt kassien sangat. Kiitos vinkeistä.
VastaaPoistamummo:) tuo on tosi kurja tapa kisuilla, jonkun muistan kertoneen myös tästä, että olisi toiminut: https://www.mustijamirri.fi/simple-solution-chew-stopper-500-ml-101132
Poistaitse en tuota ole vielä kokeillut, mutta tuokin voisi olla harkinnan arvoinen jos muut keinot eivät auta.
Hyviä vinkkejä! Kiitos!
VastaaPoistaAjattelin jakaa tietämiäni. Kissathan ovat toki erilaisia. Mikä yhdelle toimii ei toiselle sitten ole ollenkaan hyvä. Itse olen tuota chew-stopperia ajatellut kokeilla muutamille esineille, joita ei pysty niin hyvin suojaamaan.
PoistaOvien availu on minullekin tuttua. Aika rasittavaakin. Villalnkojen pöyhiminen ja polkeminen sujuu myös hyvin. Mitä villaisempaa ja "lampaisempaa" sitä hienompaa se on.
VastaaPoistaOn yhtä toimeiaita. Kaikki laturit on pureskeltu ja kohta pureskellaan lisää kun yksi pennuista jää meille. Oven avaajamme lähti kissataivaaseen pari viikkoa sitten. Olikin lajissa erittäin taitava, osasi avata kaikki ovemme ulos saakka.
VastaaPoistaRaps raps Velmulle.
VastaaPoistaUsko ei ole mitään johtoja syönyt. Ruokakipon takaista seinää se raapii kun yrittää peittää ruokansa. Joku alkukantainen tapa tuokin.
Kauniita koruja oot tehnyt.
Velmu on sitten niin velmun näköinen. Blogissani on jotain sinulle.
VastaaPoista