Ihan ensimmäiseksi, lämpöisistä lämpöisin kiitos teille kaikille niin kommenteista kuin sähköposteista ja lohduttavista sanoista. Näinhän se on, että aina on riskinsä noiden ulkona liikkuvien kanssa. Meillä vain on ollut viime vuosina turhan paljon epäonnea näissä.
Voitte varmasti uskoa, että säikähdin ihan sydänjuuriani myöden, kun tänä aamuna Pelle oksentaa ja on ihan apaattinen, ei syö ei juo. Kuopus jäi kipeänä nesteruiskun kanssa hoitamaan poikaa ja minä töihin ja varaamaan eläinlääkärille aikaa. Olin jo ihan varma, että nyt onkin jotakin tarttuvaa karmeutta kissapesueessa. Pitkin päivää soittelin kotiin ja kyselin väliaikatietoja ja sitten viimein iltapäivästä sain pojan lääkärin tarkastettavaksi. En muutoin olisi ollut näin hädissäni näin nopeasti, mutta kun tuo Kostin tilanne siellä painoi takaraivossa. Onneksi nyt kuitenkin näyttää, että Pellellä on vain bakteeritulehdus, arvot hitusen koholla. Sai nesteytystä varalta lisää, antiobioottipiikin ja kuurin kotiin sekä elektrolyyttejä kotitarpeisiin. Nyt onkin illan aikana vähän piristynyt ja pienesti syönyt sekä juonut ihan itse. Huoh! Mutta kuten jo pitkin talvea olen pohtinut, niin tämä viikko on vahvistanut sen, että nämä pienet punaiset eivät tule siirtymään ulkokissoiksi ollenkaan. Ei minun sydänressuni enää kestä tämmöistä pelkäämistä ja huolta. Kusti ja Emppu ovat jo ulkokissoiksi oppineet, joten jos tahtovat niin ulkoilla saavat.
Sen verran olin huojentunut iltapäivällä lääkäriltä kotiin ajaessani, että hain ihan lohdukkeeksi eläinkaupasta pienille ne ihkaensimmäiset pannat ja Helmillehän oli pakko ottaa tuollainen ihana pinkki niittipanta. Kuvaus oli vain vähintäänkin haasteellista, katsokaas vaikka
Jollakulla oli meno päällä eikä ollut oikein kuvaustuulella, juuri ennätin sentään jonkinlaisen napsaista. Pellelle sitten sellainen komea oranssinen niittipanta, eihän nyt punaisella pojalla sentään tylsiä sinisiä tai mustia. Sitä en vielä kaulaan laittanut ja tietysti pitää nuo laatat käydä heillekin teettämässä.
Tässä neiti odottaa vielä pannan laittoa, aavistamatta mitä tuleman pitää
Jospa se tästä elämä taas jatkuisi, mielellään vähemmillä tragedioilla, kiitos.