keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Loikoo ja oikoo

Hei ihanaiset ihan jokainen ja kiitos Kristiina kyselystä, elossa ollaan kyllä:) Hyvähän se on, että joku välillä vähän potkii takapuoleen, että ihmisten ilmoille sieltä.

Projektiluonteinen työni päättyi vuoden lopulla ja hurja työtahti loppuvuodesta kostautui kyllä täydellisenä uupumuksena nyt tammi-helmikuun aikana. Mutta kerrankos sitä loiotaan ja oiotaan, hih. Ei ole kiire nyt valmiissa maailmassa vaan odottelen rauhassa uuden projektin rahoituksen selviämistä ja teen vasta sitten tarkemmat jatkosuunnitelmat.

Nyt alkuvuodesta on tapahtunut paljon isojakin asioita. Neiti Nökö on muuttanut rakkaansa kanssa saman katon alle ja valmistuu kevään lopulla ammattiinsakin. Me täällä totuttelemme vain kuopus Kepposen kanssa kolmistaan oloon. Esikko muuttaa huhtikuussa pysyvään asuinpaikkaansa Hämeenlinnasta ja meilläkin loppuu nuo loputtomat kahdesti kuussa rumbat autoilun suhteen kotilomille ja takaisin.

Tänään on jo ehtinyt pyykkikone lauleskella ja muutoinkin raivaus on jatkunut apulaisten hyöriessä ympärillä. Nyt istunkin cappucino-kupposen äärellä ja apulaisetkin vaikuttavat hyytyneen kuka minnekin.

 
Velmu taisi olla ainoana hereillä vielä. Tässä poju vakiopaikallaan olohuoneessa ikkunalla. Sohva on siinä ihan ikkunan edessä, joten siitä on mukava vaania ulkona lukuisana parvena sirkuttavia tinttejä.
Poju painaa jo reilusti yli 6,5 kiloa, mutta on silti mielestämme hyvin hoikka. Turkkikin vaikuttaa, että kehittyy vielä kyllä tuosta. Näin muistelen olleen edesmenneillä pitkäkarvoillammekin. Tämän mukavampaa luonnetta ei voisi kissalle toivoa kuin mitä Velmulla on. Kestää käsittelyn ja pyörittelyn ihan miten päin vaan ja on mitä sosiaalisin tapaus. Ovat Pipsan ja Neelan kanssa kuin kolmoset, niin läheisiä ovat. Meillä ei ainakaan tunnu kastroinnit ja sterilisaatiot lihottaneen kissoja kuten aina varoitellaan. Onneksi näin.

Käsitöitäkin minä kyllä teen koko ajan oman olotilan mukaan


Liukuvärjättyä gimallussukkalankaa siinä muotoutuu sukiksi ja olen kyllä välilläkin saanut valmista aikaan. Ei vain ole tullut niistä blogattua. 

Tänään ajattelin vielä hyökätä vaatekaapilleni ja sieltä seuloa tarpeettomat pois kirpparille.

Mutta, mitä aurinkoisinta keskiviikkoa teillekin kaikille, nautitaan siitä täysillä.