Jumitus Maximus-sukat
Lanka: Kuka ihme voi milloinkaan muistaa, sitä sun tätä:)
Silmukoita ja puikkoja: 3mm Novitalaiset alumiiniset ja 10s/puikkonen
Työskentelytapa: Varresta lähdettiin ja lapaan päädyttiin, tiimalasi-kantapäätä (miten harvinaista!) käyttäen, kärjen silmukoin puikoin en neulalla.
Fiilis: Jee, yhdeksännet sukat itselle valmiina, joko voisi ottaa ensimmäiset käyttöön? Raaskisinko?
Juuh, mikähän siinä on, että sitä jumittuu ensin noin sataan sukkapariin niin, että neuloo niitä kärjestä varteen päin tiimalasikantapäällä. Sitten ykskaks yllättäin innostuukin tekemään jämälankasukkia ja kas ihmettä! Tällä kertaa varresta alkaen. Sitten lopun voikin arvata, alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että jumitus siirtyikin tähän tapaan. Anonyymit jumittujat, auttakee! Ei vaiteskaan, olen vaikean ongelmani tiedostanut ja sehän on jo puolet paranemisvaiheesta, eikös? Nyt jatkan ilman jämälankoja hetken, jospa se tästä taas normalisoituisi elämä.
Valo on kuulkaa karannut jonnekin, ei paistanut edes päivällä niin, että olisi kunnon kuvia saanut. Eipä auta, on vain odoteltava parempia aikoja.
Ilma on nyt niin kostean kylmä, ettei ole reumaatikolla oikein kivaa ollenkaan. Räpylät turvottelevat ja kävely on kankeaa. Sauna auttaa ja siellä käyn usein vaikka sitten saankin aina "saunakrapulan". On se sen arvoista kuitenkin.
Iloa päivään toi Miehekkään kehotus ryhtyä suunnittelemaan kellariin kodinhoitohuonetta. Sinne saisin kaikki värjäykseni, ompelukseni ja pyykkihuollot. Oih, mutta nyt on hiukan intoa hillittävä, nämä asiat eivät tapaa hoitua ihan kädenkäänteessä, joten jarrua intopiukeelle ja ihan rauhassa pohtimaan.
Iloa viikonloppuun kaikille, nautitaan kynttilän valosta ja hämyvaloista.