torstai 31. joulukuuta 2009

Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi!



Perinteisestihän vuoden päättyessä summaillaan kuluneen vuoden tapahtumia, vähintäänkin kohokohtia ja yritetään unohtaa ne ikävämmät sattumukset. Tehdään suunnitelmia ja lupauksia uudelle vuodelle.


Minulle kulunut vuosi on merkinnyt oman uravalinnan selkiytymistä. Tiedän vihdoinkin mitä ”isona” haluan tehdä ja teen sitä ilolla ja antaumuksella. Töihin on mukava mennä ja yhtä mukavaa on tulla kotiin aina päivän päätteeksi tuntien, että on saanut jotakin oikeasti merkityksellistä aikaan. Kuulostaa varmastikin ylimakealta, mutta siltä minusta tuntuu.

Vuosi on myös merkinnyt taistelua nivelreuman kanssa, vieläkään ei oireita/lääkitystä saatu tyydyttävään tasapainoon. Olen myös oppinut ihan uuden merkityksen sille vanhalle viisaudelle, jossa aina toivotaan terveyttä ja pitkää ikää.

Vuosi on ollut myös vaikea Esikon asioiden tiimoilta. Erityisemme alkaa olla murkkuiässä ja kaikenlaista setvittävää riittää jatkuvasti. Tunnustan, että olen aika tavalla väsynyt siihen tunteeseen, että hakkaa vain päätään seinään. Keinoja ja työnohjausta tarvitsisivat nyt niin vanhemmat kuin avustajatkin, jotka pojan kanssa työskentelevät. Onneksi sitä taitaa olla tulossakin tammikuun aikana.

Käsityöt sitten: pelastusrenkaani, se ilmapatja, joka on pitänyt minut pinnalla tänä vuonna. Aina kun on ollut hankala hetki olen kaivanut kutimen esiin, jos on käpälät olleet liian kipeät neulomiseen niin sitten olen värjännyt lankaa tai ommellut. Olen rohkaistunut lähtemään neuletapaamisiin ja voi miten mukavaa onkaan ollut löytää muita yhtä höyrähtäneitä kuin itse. Olen löytänyt uskallusta tehdä uusia tekniikoita ja vielä noita riittää loputtomiin kokeiltavaksi.

Tervetuloa siis uusi ehompi vuosi! Ensi vuonna lupaan harkita tarkasti jokaista lankavaraston lisäystä, opetella muutaman uuden tekniikan lisää ja neuloa sen jo pitkään jahkailemani neulepuseron tai –takin.

Kaikkia blogissani vierailleita haluan kauneimmin kiittää, mukavaa, että olette poikenneet – tulkaa toistekin!


sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Eräskin sukka ja lipasto

Eräs joulun perinne meillä on usein ollut se, että joku potee. Niin tänäkin vuonna, Esikko-kulta vatsapöpössä ja niinpä konsertin kuuntelun sai unohtaa tältä päivältä. Näyttäisi olevan nopsasti ohimenevää laatua, onneksi!

Mutta ei niin jotain ikävää kuin mukaviakin asioita. Olemme miehekkään kanssa pidempään jo etsineet talovanhuksemme henkeen sopivia muutamia juttuja. Pari kappaletta sopivan näköisiä ja laatuisia klaffilipastoja on ollut hankintalistalla jo pitkään. Toinen on tarkoitus laittaa Neiti Nökön huoneeseen ja toinen alakertaan työhuoneeseen. Ja miksikö klaffeja? Syy on tuo aiemminkin mainittu Esikko, neiti saa tavaransa lukkojen taakse eikä enää synny pahoja poruja rikotuista kalleuksista. Työhuoneen lipasto taas tulee kätkemään sisuksiinsa kannettavan tietokoneen ja muut tärkeät aikuisten paperit lukkojen taakse turvallisesti säilöttynä.

Aiemmin viikolla bongasin lähes tämän kuvan kaltaisen, siistikuntoisen Huutiksesta ja odottaa vain nyt noutoa kotiin. Toimiva lukko avaimineen siinäkin ja tämä kuvan kaunistus taas löytyi Keltaisesta Pörssistä nyt joulun pyhinä ja vieläpä kotikunnasta. Että voi ihminen tulla iloiseksi yksistä kiluista ja kaluista. Talovanhuksemmehan on perimätiedon mukaan rakennettu v.49-50, täyttä varmuutta ei ole. Silloin kuitenkin miehekkään isovanhemmat Karjalasta tänne saapuivat ja talon pystyyn pykäsivät. Nämä lipastot puolestaan edustavat 40-luvun huonekaluvalmistustaitoa ja mikä paremmin sopisikaan talon henkeen. Huomaa kyllä eron nykyvalmistukseen, painoa on rutkasti enemmän kuin näissä nykyisissä useimmissa.






Ja sitten se eräskin sukka?

No, huomasin mukeloisten kadottaneen ja hukanneen kaikki paksut villasukkansa ja arvaan ulos katsoessani, että lukuvuoden taas alettua alkaa ulkoliikunta hiihtelyn ja luistelun muodossa. Mitäs tekee sukkafriikki, alkaa kaivella sukkalankavarastojaan. Ei ole kyllä kummoinen paksumpien lankojen varastoni, onneksi Sny sellaisia sentään minulle lähetti ja muutama kerä tuolta etsintöjen jälkeen löytyi. Äkkiä silmukat luontiin ja tapojeni vastaisesti aloitin varresta. Virhe numero 1, kakkonen oli sitten paksu lanka sillä ohitettuani kantapään tajusin sukan mahtuvan vaikka naapurin isäntämiehelle. Ei auta itku markkinoilla, saa miehekäs siis uudet sukat ja lapsukaiset joutuvat odottamaan vielä hetken verran.

Mutta tikutus jatkuu..




perjantai 25. joulukuuta 2009

Tumpputupa kuittaa!




Neiti Nökön toisetkin tumppuset on nyt tikuteltu. Samalla mallilla eli ei mallia mitä nyt tuo peukalokiila intialaisittain. Lankana näissä käytin Gedifran Riana Coloria, värin nro on 05825. Ei parasta mahdollista lapasiin käytettynä, puikkoihin on suositeltu vitosta, mutta minä jääräpää käytin 3.75mm Knit Pro:ita. Siltikin ovat hiukan sanoisinko hengittävät. Seuraava operaatio lieneekin sitten ohkaisten aluslapasten teko alpakasta, luulen ma. Lanka on myös epätasaista ja varmaankin parhaimmillaan neulepuserossa tai vaikkapa kaulaliinassa. Väri on kuitenkin mitä kaunein, joten eivätköhän nämä käyttöön pääse.

Olen vimmaisesti tikutellut ja ähkyksi itseni syöpötellyt. Samaa on ohjelmassa koko loppuviikko, sunnuntaina kauniiseen kyläkirkkoomme erinomaista konserttia kuuntelemaan. Muuta en ole suunnitellut, ihan vain olla aion, ladata akkuja uudelle vuodelle.

Nuoremmat kissaherrat ovat olleet hauskoja. Nyt kun lunta on aika lailla riittämiin, kulkevat ressut ”villapöksyjään” lumipaakuista irti ravistellen. Onhan se tietysti keljua, kun pitkiin reisi- ja peppukarvoihin takertuu lumipallosia solkenaan. Anni taas ei voi keittiöstä poistua, siellä kun voi milloin vain jokin herkkupala tipahtaa lattialle ja sehän pitää ennättää ensimmäisenä pelastamaan.

Tää jatkaa tikutustaan..


torstai 24. joulukuuta 2009

Joulu on täällä taas!



Ihan aamusta asti on sielu ihmetellyt: jälleen kerran joulu. Taas julistetaan joulurauhaa Suomen Turusta. Joko se tulla tupsahti, ihan varkain tulla jolkotti. Vaan eipä hätää, kalkkuna on paistettu, fileet marinoitu, mureke paistuu hetken päästä uunin lämmössä, perunoita keittele äitimuori vielä, salaatit pakkaa pöytään ja johan laumasi koolle voit kutsua.


Lahjojen määrällä ei tänä vuonna juhlita, tarkoituksella. Jospa se hyvä joulumieli löytyisi vähemmälläkin ja löytyyhän se. Leikkijä malttaa leikkiä niillä muutamalla, mutta sitäkin mieleisemmällä tavarallaan. Toinen puolestaan viipyilee tuolin mutkassa muassaan vieneen kirjan kera.

Taas tuli joulu, meidän joulumme, tuli kuitenkin vaikkei joka nurkka kiilläkään puhtauttaan.

Pitkään mietin myös aatonaattona, soitanko isäukolle, ansaitseeko sitä ollenkaan, vastaako kuitenkaan. Niin vain soitin, päätin olla ensimmäinen, joka sanaisen arkkunsa aukaisee ja kuinka ollakaan: vastasi tuo. Liikuttavan liikuttunut ja iloinen pieni ääni siellä langan toisessa päässä. Ikään kuin paiskattiin sovinnon tassua, tehtiin jonkinlainen välirauha ja hyvä niin, vanha mieshän tuo jo on. Ehkäpä on aika oikeasti antaa anteeksi, niin hänelle kuin itsellekin. Elämä on … niin lyhyt ja ohitse ennen kuin huomaakaan.

Nyt jos veisi vielä ne kynttilät äidin ja muiden haudoille. Joulu on täällä taas


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Lämpöistä joulua!


Hauskaa Joulua! Muistakaa levätä ja nauttia rakkaittenne seurasta! Muistetaan myös niitä, jotka joulua yksin viettävät.




Addikti touhuissaan



Kuten kuvasta näkyy olen jälleen antanut addiktiolleni periksi. Siitäkin huolimatta, että perhe valitti joulun tunnelman kärsivän "käryistä". Kuva on hiukan tumma, pahoittelen, mutta ainut, jossa värit toistuivat oikein. Oikeastaan syyllinen tähän on Keskiäkäinen, joka lahjoitti pienen lisän Kool-Aid-varastooni, eikös? Käytin pohjalankoina Schoppelwollen raakalankoja, ohuita siis ja n.420m/100g. Minun on kyllä ihan pakko hommata niitä reaktiivivärejä jostakin, en näemmä pääse värjäyshulluudesta eroon millään. Kuvittelen vain mielessäni mitkä mahdollisuudet ne avaisivatkaan. Toki kokonaan eri juttu värjä koolaamalla kuin kunnon myrkyillä. Puhuin jo veljelle kauniita sanoja, jotta tekisi siskokullalle tilausvyyhdinpuun. Näin alas olen vajonnut!

Täällä on saatu pikkuisen siivouksia edistymään ja sitten kesken kaiken hairahduin tähän ja mikrouunin pesuun. Tarvitsisin ilmeisesti jonkun pomon koko ajan niskani taakse hengittämään niin en eksyisi sivupoluille. Erehdyimme myös ostamaan tänä vuonna kalkkunan, joten nyt varmaankin on syytä lähteä kuukeloimaan kalkkunan paisto-ohjeita ja täyte-ehdotuksia.



maanantai 21. joulukuuta 2009

Värikylläisyyttä kätösissä



Tuossa reilu puolitoista viikkoa sitten Neiti Nökö kysyi kauniisti, tekisinkö tumput hänelle. Luonnollisestikaan ei moista pyyntöä voinut evätä. Lankaahan minulla kyllä riittää, mutta eipä tuntunut löytyvän mitään mieleistä juuri siihen hätään. Niinpä sitten poikkesin kotikylän pikkuisessa lankakaupassa pikakierroksella ja sieltä tarttui kahtakin eri lankaa mukaan. Ensimmäisestä sitten valmistuivat nämä tumppuset. Kuvakulma on hiukan hassu, näyttävät suhteettoman pitkiltä, kuten myös peukalot. Se voi kyllä johtua myös siitäkin, että tein näihin intialaisen peukalokiilan, pidän siitä kovasti ja istuu nätisti käteen. Aavistuksen ovat neidille isot, mutta käteen nuo kyllä heti jäivät. Tilaaja lienee siis tyytyväinen.

Lankana näissä siis käytin Sandnesin Palettea, joka kyllä erehdyttävästi muistuttaa Novitan Puroa. En edes yrittänyt täsmätä väriraitoja ja vaikeaa se kyllä olisikin ollut. Pienet nöttöset jäivät kahdesta kerästä jäljelle.



Täällä lomalaiset ovat aloittaneet viimeinkin joulusiivouksen, hitaasti mutta varmasti on mottomme.  Pipareita ja torttuja paistellaan ja yritetään edetä rennoin ottein sen kummemmin stressaamatta.

Lämpöisin ajatuksin



lauantai 19. joulukuuta 2009

Ystäviä kerrakseen



Ystävyys, se on sitten jännittävä juttu. Se voimaannuttaa ja antaa lämpöä ihan jokaiseen päivään. Olen itse äärimmäisen kiitollinen ystävistäni, heitä ei ole hirmuista määrää, mutta he jokainen sitten sitäkin arvokkaampia. Heitä on löytynyt yllättävistä paikoista, ajanjaksoista ja tilanteista: lapsuudesta, nuoruudesta, töistä, netistä ja jos vaikka mistä ja useimmiten silloin kun sitä vähiten odottaa. Muistakaa te kaikki ystäväni, että vaikka olenkin Euroopan laiskin yhteyden pitäjä, olette sydämessäni aina.

Tuon kuvan ihanan joulukirjan ja kristallienkelin sain M:ltä töistä, hän se aina löytää tiu'un, joka kelloani kilkauttaa (hymyilee tää..).

Toisen ystävän sitten kohtasin taas pitkästä aikaa tänään suuressa kaupungissa Helsingissä. Saamani paketin saan kuulemma avata vasta jouluna, joten en sitä vielä voi esitellä, mutta kiitokset L. jo etukäteen. Teidät muut minä kohtaan vielä ennen joulua.

Tänä jouluna ei tältä pajalta valmistu itse tehtyjä lahjoja, syksy on ollut liian rankka, mutta ajatus varmasti on tärkein, eikö vain?

Tunnelmoimaan vetäytyy....


perjantai 18. joulukuuta 2009

Haikea huokaus!

Tämmöisen hain tänään postista, paljastuspaketin SNY:ltäni.

Katsokaas mitä kaikkea se sisälsikään: Hjerte Sockia herkullisen joulunpunaisessa värissä, tuo oikein huutaa päästää kauniin pintaneuleen kera sukkasiin. Hopeisia kynttilöitä, vihreitä tuikkuja, tuota kaikkein parasta Pandan suklaata ja herkullisen vaalean petroolit Kittenit. Kaunis itse tehty kortti kruunasi koko komeuden.

Olet kyllä Sny ihan oikeassa, kyllä myös tämä äiti yleensä jää nuolemaan näppejään. Muiden tarpeet ajavat useimmiten edelle, joten jospa aloittelen ihan ensimmäisenä tuon konvehtirasian, muut saavat jos jääpi, hih!



Nopeasti on tämä syksyn kierros sujahtanut lävitse ja oi kuinka mukavaa onkaan ollut odotella paketteja. Olet löytänyt kyllä ihan minun näköisiäni asioita näihin kaikkiin. Mariomyssy lämmittää päätäni, samoin kämmekkäät kipeitä ranteitani.  Lämmöllä olen ajatellut tekijää. Kiitokset lähtevät vielä syvän niiauksen kera sinne Kuopion suuntaan. Ja - kukako salaiseni sitten olikaan? Rumpujen pärinää.... Helikeijuhan se minua on kaikki nämä monet kerrat ilahduttanut. En kyllä arvannut missään vaiheessa, joten salaisuus säilyi tähän päivään saakka. Nyt sitten onkin vuorossa Helin blogiin tutustuminen.


torstai 17. joulukuuta 2009

SNY-postia!

Tämmöinen vielä täytyy esitellä. Salaisen ystävän kuori odotti laatikossa kun myöhään iltasella kerkesin sinne tarkistamaan. Tätä olenkin usein miettinyt, että pitäisi kokeeksi ostaa vaan enpäs vielä ehtinyt. Varsin mielenkiintoinen sisällöltään, jospa ottaisin sen petiin mukaan ja lukaisisin vielä ennen unen tuloa. Kiitos kaunis tästä sny.

Vaan eipä salaiseni vielä itseään paljastanut, kukahan sinä oikein olet? Tunnustan kyllä, etten ole tehnyt salapoliisityötä ollenkaan vaan kiltisti odottanut paljastusta.




Nyt sitten tosiaan sinne punkan pohjalle, että jaksaa vielä yhden työpäivän.


Viuh sinne ja viuh tänne!


Tosiaan, pakko todeta noin sillä viimeiset pari viikkoa on ollut aika matalalentoa, varsinkin nyt tämä viimeinen ennen lomaa. Eilen onneksi pääsin hiukan rentoutumaan sillä kokoonnuimme jälleen Länskäri-neulojien voimin. Tällä kertaa olimme Lohjalla, vakiopaikassamme Pressossa. Pienimuotoisia pikkujouluja siinä samalla vietimme ja ai jai, katsokaas mitä minä sain paketistani:





Ihanaista alpakkalankaa, Uddevallat. Arvaattekin varmaan, että nämä tekaisi Keskiäkäinen eikä olisi voinut paremmin sattuakaan, nämä ovat olleet koko tämän päivän kätösissäni ja kyllä tekeekin hyvää juuri nyt kun vasen ranne ja kämmen ovat aika lailla turvoksissa. Paketissani oli vielä Kool-Aideja ja vaaleita Floricoja värjäyksen kohteiksi, oih ja voih! Koolaamiseen kolahtaneelle paremmin kuin hyvin sopiva paketti. Ja mitä tulee neuletapaamiseen, niin eihän sieltä ennen iltayhdeksää kotona oltu, kuten arvata saattoikin. Juttua tuntuu aina riittävän kiitettävästi.


Tänään olen sitten istunut Neiti Nökön joulujuhlissa silmänurkat kosteina, tavan mukaan. Viimeinen joulujuhla alakoulussa, sniif.. kovin hienon Lucia-tarinan esittivät nämä isot.

Nyt sitten vielä yksi työpäivä pakettiin, niin sitten alkaapi viikon loma, saan ehkä viimeinkin aloitettua joulusiivouksenkin.







lauantai 12. joulukuuta 2009

Syksyn Salainen Neuleystäväkierros


Koska Salainen Neuleystäväni on saamansa paketit jo kaikki esitellyt, voinen minäkin vilauttaa raporttia siitä mitä kaikkea tulikaan matkaan pistettyä. Marras- ja joulukuun pakettien kuvat on lainattu ystäväni blogista, koska olen onnistunut kuvat jonnekin hävittämään totaalisesti. Onneksi hänellä kuitenkin sellaiset oli.

Minä siis lahjoin Heidiä

Heidillä on koiria kaksin kappalein, hellyttäviä kiharakarvoja sekä mehiläisiä. Saatuani tiedot emolta, ryhdyin hetimiten salapoliisin hommiin ja osittain nuuskimalla ja osittain ihan vaiston varaisesti paketteja aloin koota.

Syyskuun paketti oli tällainen:






Se piti sisällään Cloverin puikkokotelon, valkoista teetä, Colour Martin bouclemohairia, Vaniljan tuoksuisia kynttilöitä, Myyrä-magneetin ja koiruleille herkkuja.

Sitten saapui lokakuu ja koska tiesin neulomisaikani olevan rajallinen, tein päätöksen, että vain joka toinen kuukausi paketissa olisi jotakin itse tehtyä. Niinpä lokakuussa pakettiin sujahtivat villasukat. Jännitin kovasti ovatko oikean kokoiset ja onneksi olivat, puh!




Lisäksi mukaaan sujahti vironvillaa, neuletageja, bussikortti/-korttikotelo huovasta sekä hauska apinamaskotti, jolla oli kirjailtava ruokalappua. Heidi kovasti pistoilee ja hallitsee ne hommat mennen tullen, toisin kuin minä.

Marraskuu olikin sitten teemaltaan huovutuspainotteinen.



Sinne laitoin mukaan Hardanger-lehden, kahdenlaisia huovutukseen sopivia lankoja, ohjelehtisen, Kiroileva Siili-mukin, cashew-pähkinöitä ja pienen rasiallisen erilaisia tarpeellisia neulojan tilpehöörejä. Ainakin minulla ne tuntuvat aina hukkuvan jonnekin, eivätkä ole sitten käsillä silloin kun niitä tarvittaisiin.


Sitten koitti viimeinen ja paljastukseen johtava paketti. Lähetin sen jo marraskuun puolella sillä paketissa oli mukana myös joulukalenteri, jonka halusin olevan perillä heti joulukuun alussa.



Tähän viimeiseen pakettiin kokosin sitten riemurinnoin kaikkea mitä mieleen vain juolahti. Väriteema oli valkoinen sillä en halunnut käyttää perinteistä joulun väriä, punaista. Minä olen höpsähtänyt koolailuun ja niinpä pakettiin tuli sujautettua värjäykseen sopivaan valkoista 7veikkaa ja muutama pussi Kool-Aid-värejä, jouluista teetä, suklainen joulupukkitikkari, Heidin rakastamaa valkoista suklaata, Ponyn glitterpuikkoja ja Pentikin huopaenkelit kuusenkoristeiksi.

Itseneulottua oli tällä kertaa Talvihuivin ohjeella GlitterSisusta tehty valkoinen huivi, mukaan pakkasin vielä hiukan lisää Sisua ja Novitan pompulalankaa, jos vaikkapa neuleystäväni haluaisi tehdä asusteita huivin pariksi. Huivin kuva löytyy tästä alta, Heidin Sinna koira oli juuri tuolloin toipilaana ja huivi pääsi parempaan kuin hyvään tehtävään hoivaamaan potilasta.



Sinnakin voi jo nykyään paljon paremmin, hieno juttu!

Heidin salaisena olikin todella hauskaa olla, sain hiukan hillitä itseäni, ettei matkaan olisi lähtenyt sekatavarakaupallista kaikenlaista, heh! Samalla löysin mukavan blogin, jota lueskella. Kiitokset Heidille siitä ja oikein ihanaa Joulua.



lauantai 5. joulukuuta 2009

Leppoisa lauantai


Joulun valoja, joulun värejä, tunnelmaa rakennellen..


Pala palalta, tuuma kerrallaan valmistellaan joulun tuloa, ei oteta stressiä mistään..
Antaa muiden juosta pää kolmantena jalkana jos tahtovat, tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma. Kyllä ne lahjatkin vielä kerkeää, jos ei itse tehtyä niin sitten jotakin muuta mukavaa muistamista.



Mutta, jottei ihan liian hyveelliseksi mentäisi, tunnustettakoon viimeisin tavarataivaan synti: uudet Knit Pro-puikkoni sateenkaaren väreissä. Nämä matkasivat luokseni Martinalta  . Ovat akryyliä ja ainakin tuntuma on hyvä, vain ohuimmat ovat hiukan myötäävän tuntuiset. Pitääpä yrittää joululomalla saada testaukseen.

Vaan - ei auta haaveilu, pyykkivuori ei alene ellen suuntaa pyykki-Pipsan kimppuun.



perjantai 4. joulukuuta 2009

Yllätystä kerrakseen



Olipas yllätystä kerrakseen postilaatikossa tänään! Tuli kyllä ihan puun takaa ilahduttamaan. Aivan mahdottoman mukava Sny minulla. Yrittää tosin väittää olevansa hatarapää ja hui hai - sanon minä. Suklaa maistuu tosi makoisalta suussa, vaikkakin kakaraiset niitä yrittävätkin ryöstää aina välillä muutaman. Kynttilät täytyy sunnuntaina laittaa kyllä palamaan ja muistaa samalla noita sotiemme veteraaneja - urheita miehiä ja naisia. Kunnioitan heitä suuresti. Mahtaisiko meistä nykypolvesta olla moisiin tekoihin, mene ja tiedä.

Ihanaa, että on viikonloppu. Jotenkin aivan uupunut olo ja pieni huilaustauko tekee enemmän kuin hyvää. Esikon kanssa leivotaan pipareita ja siivouksia jatketaan, josko vaikka löytäisin lattian tuolta kasojen alta.

Työn alla on maailman puuduttavin tilaustyö: kaulaliina mustasta Sublimen merinokashmirista suoraa 1o1n-neulosta tasan 120cm kuului käsky. Sitä kun motivoituisi tikuttamaan, niin avot!

Edit. tää häärää blogisisustuksen kimpussa ja pahoittelee jatkuvia päivityksiä!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Iloista postia



Voi sentään miten Sny:ni minua taas onkaan muistanut. Krhm.. avattua tervaleijonapussia ette sitten huomanneet, ettehän. Paketti piti sisällään reilun kaupan kahvia, helppoja jouluristikoita (tytär tuon jo ennätti realisoida, on viime aikoina aivan hurahtanut ristikoihin) ja noita ihanaisia joulunpunaisia Lett-Lopeja. Tämä lanka onkin minulle uusi tuttavuus, ihanan rouheaa, varmastikin ihanaa huovutukseen, eikös? Jos vaikka uskaltautuisi kokeilemaan huovutettuja tumppuja tuosta tehdä. Kortin tunnelma vetoaa kyllä kovasti minuun. Ihanainen paketti - kertakaikkiaan! Ja niin totta mitä kirjoitit, joulutohina alkaa kyllä jo painaa kovasti päälle, minä tunnustan kyllä, että olen aina viime tipassa sen suhteen. Hyi minua!

Kyllä minun jälleen kelpaa - halitella näitä ihanuuksia.