Olisiko tämä nyt se kesä?

Ihana, ihana ilma on vallinnut jo pari päivää.

Sen myötä olen rohkaistunut pihamaallekin kurkkimaan. En tarkoituksella ole siellä juurikaan tutkinut mitä on sisällensä syönyt. Uuden kodin pihat ovat aina yllätyksiä täynnä. Ajattelinkin, että koska en todellakaan ole mikään puutarhaihme niin annan niiden olla alkuun rauhassa ja nyt voin varovasti ryhtyä perkaamaan kun jo erotan mikä on rikkaruoho ja mikä kukka. Kivikkokasvien tyylisiä on tännekin minulla ajatus laittaa jonkin verran. Mutta katsokaas mitkä minua tällä hetkellä ilahduttavat takapihalla.

Takapihan terassin aidan kupeessa on upeita tulppaaneja. Ja nyt, saa nauraa - eikös nuo vihreät lehdykät olekin rikkaruohoja. Saanhan nyppiä ne pois? Siellä takana terassilla pilkottavat vielä paketissaan kalusteet. Miehekäs ryhtyy niitä pian kokoamaan.

Ja kun käännyn pienellä pihallani: omenapuu! Kauneimmillaan aloittamassa kukintaansa. Etupihan pikkuisella pläntillä taas on kaunis tuija. Sinne varjoisalle pikkupihalle pitää miettiä mitä helppohoitoista kädettömän tarhurin kasvia laittaisin. 

Omenapuun kukat ovat kyllä yksiä suosikeistani. 

Nämä ilmat saavat sen olemattoman tarhurin sisälläni nostamaan päätään ja varovasti ehdottelemaan kaikenlaista. Pitäisikö sitä kuunnella? Hmmm..

Psst. lisäilen tuonne kotikirppis-sivulle pikku hiljaa silloin tällöin kaikenlaista laidasta laitaan sillä koko ajan perkauksissa tulee eteen monenlaista itselle tarpeetonta.

Edit: kävinkin sinne yhden ihanan kirjan jo lisäämässä

Ihanaa aurinkoisten päivien viettoa teille lukijani.

Sunnuntain sisältö

Heippanen lukijani,

Minun sunnuntaini on ollut varsin touhukas. Olen järjestänyt lankakaappini jälleen joltisenkin kuosiin ja tarpeettomathan ovatkin jo siellä blogikirppiksellä samoin kuin jokunen neule- ja ompelukirjakin. 

Minullahan on käytössä tämä Jyskistä ostettu Aulum-vitriini. Toimii myös minun lankavarastomittarinani. Jos lankani eivät enää mahdu tähän, pitää ne myydä pois. Näin olen itseni ohjeistanut. Toistaiseksi on pitänyt. Saapas nähdä miten tulevaisuudessa.

Kaapin päältä löytyvät sukkablokkerit, pari puikkopakkia ja jämälankojen kori. Ne on lajiteltuna väreittäin pusseihin sillä niille on suunnitelma odottamassa.

Ensimmäisessä laatikossa alaosassa ovat värttinät ja pyöröpuikot

Toisessa laatikossa sitten enimmäkseen sukkapuikkoja. Häpeäkseni voin myöntää, että puikkoja minulta löytyy hirmuinen määrä, uuh!

Mutta mitäs ne muut meillä ovat tänään tehneet?

Helmi on ollut enimmäkseen tässä asennossa.

Velmu on jahdannut kärpäsiä ja riehunut ihan kybällä.

Sitten on pakko esitellä tämä. Minähän niin toivoisin voivani pitää kotona viherkasveja enemmänkin. Mutta  - karvakaverit eivät niiden anna olla rauhassa. Nyt on kasveja vain amppeleissa ja nyt pöydällä tämä aaloe. Jostakin syystä antavat sen olla rauhassa. Kukaan ei ole käynyt muuta kuin nuuhkaisemassa ja sitten ovat jättäneet sen omaan oloonsa. Jospa se saisi näin ollakin, toivotaan niin. 

Ilma on ollut mitä ihanin, nautitaan siis siitä ja tästä upeasta sunnuntaista.

Ei niin täydelliset sniikkerit

Täällä on harrastettu epätäydellisyyden sietoa. Määrättyjen asioiden suhteen olen melkein sairaalloisen perfektionisti. Kuvittelin jämäsniikkereitä aloittaessani, että jämät riittävät identtisiin kappaleisiin. Vaan eivätpä riittäneet sitten kuitenkaan. Olin jo ihan viittä vaille purkamassa jälkimmäistä, kun sisäinen ääneni minulle sanoi, että tässähän sitä on mainio tilaisuus siedättyä. 

Siinä ne ressukat ovat. Sururaja kulkee siinä ylemmän sukan puolivälissä.

Näissä mentiin siis kärjestä varteen päin ja ihan minun vakkari kantapääni siinä köllöttelee molemmissa sniikkereissä, tiimalasi siis. Se nyt vaan on niin kiva minun mielestäni, istuu kenkiinkin niin passelisti.

Eihän näissä sitten riittänyt siedättyminen sururajallakaan vaan minulle kävi vanhanaikainen. En pitkän ajan jälkeen muistanutkaan miten neulalla tehty joustava päättely tehtiin.  En heti löytänyt ohjetta netistä ja ei niin perfektionisti minäni (outo ja mulle tuntematon tyyppi) päätteli tuon paremman näköisen sniikkerin tosi tönkösti perinteiseen malliin. Nyyh - se lörpöttää hitusen. Sittenpä löysin ohjeenkin toista sniikkeriä tikutellessa.

Löysin sen tuuma&toimi-blogista käykäähän muutkin sieltä ohjeet lukaisemassa. Kiitokset vain blogin pitäjälle vaivannäöstä. Se pelasti minutkin tällä kertaa.

Päätin sitten, että kyllä ne kelpaavan - vieläpä ihan hyvin. Värithän ovat kauniit ja muutenkin namuset.

Päätin siis keskittyä niihin onnistuneisiin kohtiin. Ehkäpä ylitän itseni ja uskallan vaikka antaa ne jopa lahjaksi. 

Tarkempia speksejä tässä:

Lanka: Ei millään nyt täti muista, muuta kuin sururajasukan puolivälistä Zelda's Dippins 4ply jämää. Tuo toinen saattaa olla Lang Yarnsin lankaa, ehkä:)

Silmukoita ja koko: 64s./16s puikolla ja kokohan näillä 39

Kenelle: Tiedän jo kelle, lahjaksi taidan sujauttaa

Fiilis:  Ihan itsensävoittajafiilis, hih:)

No, voin lohduttaa sen verran, etten taida olla ihan parantunut vielä sillä nyt löysin itseni purkamasta erään toisen sukan alun. Se ei ollut mieleinen, plääh...ei kun kutiloimaan eikun neulomaan taas

Rouva Helmi Kissanen

Luvattoman kauan olen vetkuillut loppujen kissakamuesittelyiden kanssa. Mutta, parempi joskus kuin ei ollenkaan, eikös?

Vuorossa siis Helmi-rouva.

Helmi on nyt siis 2 vuotta ja 11 kuukautta vanha. Tarkkaa syntymäpäivää me emme kissaneidon osalta tiedä, mutta kesäkuun alkua se on ollut 2012. 

Otsakkeessa mainittu nimitys on suussamme vakiintunut hellittelynimi pentujen syntymän jälkeen sillä Helmihän vietti tosiaan  eilen ensimmäistä äitienpäivää hänkin ja näin rennosti hän sen tosiaan otti.

Kissarouva on säilynyt sirona ja hoikkana aina vain eikä tosiaan tarvitse miettiä mistä tyttärensä ovat kokonsa perineet. Helmi on luovutettu meille alaikäisenä eli ell:n epäilyn mukaan vain 8-viikkoisena. Silmät olivat tuolloin vielä siniset ja kovin pikkuinen tyttönen oli. Epäilenkin, että tuolla on ollut vaikutuksensa luonteeseen. Helmi selkeästi luulee välillä olevansa ihminen. Viihtyy paremmin meidän ihmisten kanssa ja on muutoinkin hyvin omaehtoinen kissa. Ruoan suhteen valikoiva kuin mikä. Välillä syö paremmin välillä huonommin. Painaa nyt tällä hetkellä n. 2.9kg.

Siksipä olimmekin hyvin hämmästyneitä kun pentuja ilmaantuikin sitten peräti neljä kappaletta. Kaksi heistä suuntasi uusiin koteihin eli Patu-poika ja Ella-neiti. Patu säilytti nimensä, mutta Ellasta tuli Weera Wuokko-kissan kaveriksi. Patu puolestaan muutti Kitin ja Tanen kaveriksi myös kissaperheeseen. siellä aikuistuvat hyvää vauhtia. Pitääkin taas lähiaikoina laittaa sinne kuvia tästä katraasta ja kysellä kuulumiset.  Pipsa ja Neela sitten jäivät tosiaan Helmin kanssa tähän kotijoukkoihin.

Helmihän leikattiin tuossa taannoin, en tarkasti nyt muista ajankohtaa enkä jaksa sitä etsiä tuolta tähän hätään. Mutta - sen jälkeen tuli erikoinen oire. Vähintään kerran päivässä rouva alkaa tuijottaa häntäänsä kuin se ei kuuluisi kehoon ollenkaan ja sitten alkaa jahtaus ja heikkopäinen kiitolaukka ympäri kotia. Onneksi ei kuitenkaan sitä pureksi kuten jostain luin jonkun kissan tehneen. Epäilen stressiä tai hormoneja tuon alkulähteeksi. Ehkä jopa pikkuneitien ensimmäisen joi'ut ovat olleet alkuunpanevina tekijöinä. Hellyyttä ja huomioita hän saa nyt enemmän ja seuraamme tilannetta. Ainakaan mitään muutoksia ei ole tarkoitus kissakatraan arkeen tehdä, jottei tilanne pahenisi.

Niin ja vieläkös muistatte tämän?

Tästähän sitä lähdettiin - suureen maailmaan. Ihan pian jo kolme vuotta plakkarissa. Murusemme.

Innostus, hurmio vaiko liki pakkomielle?

Viime keväisen muuton jälkeen on arkeamme leimannut karsiminen ja järjestely. Tottakai jo senkin vuoksi, että muutimme ainakin puolet pienempään kotiin, mutta myös jo siksikin, että aiempi tavarapaljous suorastaan jo ahdisti.

Vielä ei olla ihan voiton puolella, mutta aika lähellä jo kuitenkin. Viimeisen vuoden olen myynyt pois kaikenlaista itselle tarpeetonta, paljon on lähtenyt kiertoonkin eri puolille ja vielä on tehtävää. Tässä projektissa en tiedä onko luonteeni plussaa vaiko kenties jopa haitaksi sillä olen äärimmäisen helposti innostuva ja kun innostun niin menen sitten täysin äärimäisyyksiin ja pengon innostuksen kohteen sitten niin pohjamutia myöden, että ystäväni aina nauraa tätä pro-meininkiä, kuten hän sitä nimittää.

Nyt sitten kun ollaan lähellä puolen välin voiton merkkiä tai virstanpylvästä - innostuin tästä kirjasta

Olen vasta aloittanut lukemaan ja oi oi.. niin minun juttuni. En missään nimessä voi toimia tässä asiassa asiantuntijana, joten suositan lukijoita googlaamaan konmari ja löydätte varmasti paljon oikeaa ja hyödyllistä tietoa. Minun oli pakko tämä ihan omaksi ostaa sillä tahdon kahlata sitä rauhassa ja paljon. Kirjaston kirja ei siihen riitä.  Suositukseni kuitenkin tälle jo tässä lukemisen vaiheessa.

Minä jatkan siis karsimista ja minusta tuntuu, että Pipsa-neidollakin on kauneudentaju täysin kohdallaan sillä hän asettui pinkkiin Pikky Myy-kestokassiini. Tosin tuo kassi täyttyy kohta kirppistavaroilla ja vannon, ettei neiti ole karsittavien listalla:)

Täällä mieli rauhaisa ja intoa täynnä. Ulkona mitä upein auringonpaiste ja Kuopus Kepponen lähti aamulla ysien juhlaan komeana ja pitkänä puvussa ja kuulemma ananas-tukassa? Elämä siis hymyilee, Hymyillään mekin!

Sukat kuin herkullisin hedelmä

Totisesti, näistä juuri valmistuneista sukista tulee kyllä mieleen jokin eksoottinen hedelmä halkaistuna. 

Minua on vaivannut pitkän aikaa pahimman luokan aloittamattomuus ja sitten sen jälkeen yhtä paha startiitti. Melkein joka päivälle oli aloitettava uudet sukat. Nämä taitavat olla listan viimeisenä aloitetetut ja ensimmäisenä valmistuivat. Kas kummaa kerrassaan. Tässähän pitää kohta koittaa otsaa ja huolestua muutenkin. Ensinnäkin valmistunut työ ja vielä varsin nopeasti valmistunut. Ihmeiden aika ei sittenkään ole ohi.

Pikapika-hedelmäsukat

Silmukoita: 16s/puikolla yhteensä 64s puikot 2mm alumiiniset

Lanka: Zelda's Dippins Solina väri Margarita

Malli: Ei ohjetta, sitä perushuttua ribbiosilla.Tiimalasikantapää, kolmen puikoin silmukointipäättely kärjessä.

Koko: Eur 37/38

Kenelle: Ystävä-kallis M, joka pikapian täyttää vuosia hurjia

Fiilis: Aah ja ooh, Solina on kivaa neulottavaa ja tykkään näistä pidemmistä väriliu'uista kovasti.

Ihan ensi alkuunhan minulla oli tämmöiset

Nämähän olivat tosiaan minulla työn alla aluksi ihan testausmielessä, mutta neulomisen edetessä aloinkin tykätä niistä varsin paljon ja ellei koko olisi minulle auttamattomasti pieni, saattaisin pyörtää ajatukseni ja pitääkin nämä itse.

Minulle ominaiseen tapaan tein näihin jälleen nauhakavennukset ja kärkeen kolmen puikon silmukointipäättelyn. Siitä tulee niin kauniin pyöreä ja siisti.

Kantapääkin tutusti tiimalasi. Näin sukka ohuena mahtuu mutkitta vaikka sitten kenkäänkin. Nyt sitten vain nätisti pakettiin ja odottamaan ystävän syntymäpäivää.

Mitäs nyt sitten? Uskaltaisiko sitä koettaa josko hyvä flow jatkuisi niin, että loputkin startiitin seuraukset valmistuisivat. Toivossa on edelleen hyvä elää:)

Ai niin, Blogilista näyttäisi lopettavan toimintansa toukokuun jälkeen ja niinpä sen jälkeen Taigalla-blogia pystyy seuraamaan Blogipolku-palvelusta sekä entiseen tapaan Bloglovinista ja tottahan toki blogia voi lukea myös Feedlyn kautta.

Ihanaa aurinkoisen sunnuntain jatkoa sinulle lukijani.

Edit. Pukkasin kotikirppikselle pienen lankapaketin. Ostakaahan pois kuleksimasta:)